Browsing by Author "Tahvanainen, Satu"

Tässä tutkielmassa tarkastelen mutta-sanan käyttöä alakoulun valmistavalla luokalla. Selvitän, millaisia mutta-sanoja aineistossa esiintyy yhden lukuvuoden aikana ja millaisissa tilanteissa niitä käytetään opetuskontekstissa. Keskityn oppilaiden käyttämiin suomenkielisiin mutta-sanoihin, mutta tarkastelen myös millaisia malleja oppilaat saavat opettajilta. Suhteutan suomenkielisten mutta-sanojen käytön yleisyyttä myös niiden muunkielisten vastineiden esiintyvyyteen. Tarkastelun kohteena ovat kaikki mutta-esiintymät erottelematta sitä, onko kyseessä sen konjunktiomainen käyttö vai puhutulle kielelle ominainen partikkelikäyttö. Varsinainen aineistoni, josta tarkastelen suomenkielisiä mutta-sanoja, koostuu kymmenestä Long Second -hankkeen oppitunnista, jotka on kuvattu erään helsinkiläisen alakoulun valmistavalla luokalla 2010-luvulla. Koska aineistoni on luokkahuonevuorovaikutusta, hyödynnän tutkimuksessani keskustelunanalyysiä, mutta sovellan analyysissani myös aiempia tutkimuksia (toisen kielen) kielenoppimisesta, luokkahuonevuorovaikutuksesta ja mutta-sanan käytöstä. Tutkimuksessani osoitan, että sekä oppilaat että opettajat käyttävät mutta-sanaa eniten vuoronalkuisessa asemassa. Sama pätee myös sanan muunkielisiin vastineisiin. Oppilaat käyttävät tyypillisesti mutta-alkuisia vuoroja vastustaessaan opettajan edellä olevaa pyyntöä tai ohjeistusta tai herättäessään opettajan huomion luokkahuoneessa. Lisäksi ne voivat esiintyä kysymyssanan kanssa sellaisissa vuoroissa, joissa tuodaan esille uusi näkökulma keskusteluun. Mutta-sanoilla aloitetaan usein siis vuoro, joka asettaa kontrastiin edellisen puhujan vuoron. Opettajien mutta-alkuiset vuorot puolestaan esiintyvät tyypillisesti sellaisissa tilanteissa, joissa he pyrkivät ohjaamaan oppilasta oikeaan vastaukseen tai keskittymään oppitunnilla meneillään olevaan toimintaan. Aineistostani löytyy myös tapauksia, joissa vuoron alussa mutta-sanan edellä esiintyy joko dialogipartikkeli, kuten joo tai kieltosana ei, sekä konjunktiomaisia rinnastavassa asemassa olevia mutta-sanoja. Ennakko-oletusteni mukaisesti rinnastavat mutta-sanat ilmaantuvat oppilaiden puheeseen vasta kevätlukukauden puolella, kun suurin osa oppilaista on käynyt valmistavaa luokkaa jo noin puolen vuoden ajan. Tällaiset vuoron keskellä esiintyvät mutta-konjunktiot esiintyvät suurimmaksi sellaisissa tilanteissa, joissa selitetään sanoja toisille oppilaille sananselityspelin yhteydessä. Kaiken kaikkiaan suomenkielisten mutta-sanojen tuottaminen on aineistoni perusteella yleisempää kevät- kuin syyslukukauden aikana, kun taas englannin but-sanoja tuotetaan kevätlukukauden aikana selvästi vähemmän kuin syyslukukauden aikana. Tutkimukseni osoittaa, että mutta-sanan sisältävillä vuoroilla on luokkahuonekontekstissa monenlaisia funktioita, joilla oppilaat yrittävät vaikuttaa opettajaan ja toisinpäin.