Browsing by Author "Takala, Pyry"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan avaintoimijoiden käsityksiä Helsingin seudun ruuhkamaksun oikeudenmukaisuudesta. Euroopan unionin linjausten mukaan liikenteen hinnoittelussa pitäisi käyttää aiempaa enemmän käyttäjä maksaa -periaatetta. Kaupunkiseutujen autoilijoille tarkoitettu ruuhkamaksu on yksi esimerkki käyttäjä maksaa -periaatteesta, mutta Suomessa tienkäyttömaksuja ei ole. Ruuhkamaksuja pidetäänkin laajasti epäsuosittuna ja epäoikeudenmukaisena tapana ohjata tieliikennettä. Tämän tutkielman tavoitteena on syventää keskustelua ruuhkamaksujen oikeudenmukaisuudesta, yhdistää erilaiset oikeudenmukaisuuskäsitykset osaksi laajempia diskursseja ja esittää suosituksia jatkosuunnittelua varten. Tutkielma on tehty liikenne- ja viestintäministeriön toimeksiantona. Poliittisia päätöksiä muotoillaan yhä enemmän erilaisissa hallinnon rajat ylittävissä toimijaverkostoissa. Diskursseihin perustuva policy-analyysi on tutkimusta, jossa tarkastellaan sitä, miten arvot ja ideat elävät instituutioissa. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, millaiset diskurssit hallitsevat keskustelua pääkaupunkiseudun ruuhkamaksusta ja millaisia toimijakoalitioita näiden diskurssien varaan rakentuu. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kahden policy-analyysin piiriin kuuluvan lähestymistavan varaan: kriittisen kehysanalyysin sekä diskurssikoalitionäkökulman. Aineistona on käytetty keskeisten kunnanvaltuutettujen haastatteluja sekä liikenne- ja viestintäministeriön vuoden 2009 ruuhkamaksuselvityksestä annettuja lausuntoja. Näistä toimijoista on ryhmitelty koalitioita sen mukaan, miten diskurssit näkyvät niiden lausunnoissa. Aineiston perusteella ruuhkamaksukeskustelusta erottuu kolme hallitsevaa diskurssia: puutteellisuusdiskurssi, tasa-arvodiskurssi ja kokonaisuusdiskurssi. Puutteellisuusdiskurssissa keskeistä on epäluulo poliittisia päättäjiä kohtaan sekä siihen, onko ruuhkamaksuista olemassa tarpeeksi asiantuntijatietoa. Myös todellisen ruuhkaongelman olemassaolo asetetaan kyseenalaiseksi. Tasa-arvodiskurssi liittyy tyypillisesti keskusteluun ruuhkamaksuista saatavien tulojen käyttökohteista. Diskurssi jakaantuu kahteen erilliseen kehystämiskoalitioon. Ensimmäisessä koalitiossa huomio on siinä, kohdellaanko samassa asemassa olevia ryhmiä tasa-arvoisesti. Toisessa koalitiossa sen sijaan yksityisautoilun suhde muihin liikkumismuotoihin nähdään vääristyneeksi. Kokonaisuusdiskurssissa keskeistä on se, että ruuhkamaksu nähdään osana laajempaa kokonaisuutta. Myös kokonaisuusdiskurssi jakaantuu kahteen kehystämiskoalitioon. Ensimmäisessä koalitiossa ruuhkamaksu nähdään osana laajaa yhteiskuntapolitiikkaa ja teknologista edistyksellisyyttä. Toisessa koalitiossa puolestaan keskeistä on ruuhkamaksun helppokäyttöisyys ja poliittisen läpimenon mahdollisuus. Huoli ruuhkamaksun vaikutuksista elinkeinoelämään nousee esille kaikissa diskursseissa. Puutteellisuusdiskurssi tulee ilmi pääasiassa ruuhkamaksuun kriittisesti suhtautuvien toimijoiden näkemyksissä. Diskurssin perusteella luottamusta poliittiseen päätöksentekojärjestelmään on pyrittävä kasvattamaan. On myös syytä lisätä keskustelua siitä, onko ruuhkamaksukysymys mahdollista ratkaista vain asiantuntijatiedon perusteella. Tasa-arvodiskurssin ensimmäinen koalitio koostuu niin ruuhkamaksun puolustajista kuin sen kriitikoistakin. Koalition näkemysten perusteella ruuhkamaksun mahdolliset myönteiset vaikutukset eivät nouse keskustelussa merkittävästi esiin. Tasa-arvodiskurssin toinen koalitio koostuu pääasiassa ruuhkamaksun puolustajista, ja sen perusteella jatkossa tarvitaan lisäkeskustelua siitä, mikä on ruuhkamaksujärjestelmän tavoitteiden tärkeysjärjestys. Kokonaisuusdiskurssin ensimmäisen koalition toimijat ovat kriittisiä ruuhkamaksuja kohtaan. Niiden lausuntojen perusteella on syytä pohtia, paljonko tarvitaan tietoa ruuhkamaksun vaikutuksista liikennejärjestelmän ulkopuoliseen yhteiskuntaan, ennen kuin järjestelmä on mahdollista ottaa käyttöön. Kokonaisuusdiskurssin toinen koalitio koostuu pääasiassa ruuhkamaksun puolustajista. Koalition näkemysten perusteella jatkovalmistelussa on tärkeää linjata, onko ruuhkamaksujärjestelmän oltava ensisijaisesti mahdollisimman aukoton vai helppokäyttöinen.