Browsing by Author "Takalo, Anu Marika"

Tutkielma käsittelee välittömän leksikaalisen toiston funktioita romaaneissa Den amerikanska flickan (2004) ja Glitterscenen. och flickan hon går i dansen med röda gullband (2009) ja näiden toistojen käännösstrategioita romaanien suomennoksissa Amerikkalainen tyttö ja Säihkenäyttämö. On neidolla punapaula kun tanssihin käy sekä identifioitujen käännösstrategioiden tyylillisiä eroavaisuuksia. Molemmat romaanit on kirjoittanut Monika Fagerholm ja suomentanut Liisa Ryömä. Romaanit on valittu aineistollisiksi lähteiksi niissä esiintyvän runsaan leksikaalisen toiston vuoksi. Tutkielma on deskriptiivinen, kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Aineisto sisältää 410 poimintoa alkuperäisistä romaaneista ja näiden vastineet suomennoksista. Poiminnat kattavat molemmat romaanit ja suomennokset kokonaisuudessaan. Poimintojen kriteerinä on ollut toiston välittömyys tai lähes välittömyys. Tämä tarkoittaa, että toistojen välissä on sallittu välimerkit ja rinnastuskonjunktio ja, joka pääsääntöisesti yhdistää kielellisiä aineksia pikemminkin kuin erottaa. Esimerkkinä välittömästä leksikaalisesta toistosta käy sana ingenting lauseessa HUR SOM HELST ÄR DET JÄVLIGT NEDSLÅENDE ATT VARA SEXTON ÅR OCH SITTA PÅ BÄNK I PARKEN OCH VETA ATT INGENTING INGENTING INGENTING INGENTING KOMMER ATT FÖRÄNDRAS. (Glitterscenen, s. 7. Esimerkissä on säilytetty alkuperäisen tekstin isot kirjaimet.) Jotta ilmiön merkitys avautuisi, työssä paneudutaan aluksi toiston monivivahteisiin funktioihin. Tutkielmassa todetaan, että välittömällä leksikaalisella toistolla on useita päällekkäisiä funktioita. Primaarisen funktion lisäksi toistolla voidaan katsoa olevan useita sekundaarisia tehtäviä. Tutkielmassa jaetaan toiston funktiot seuraavaan viiteen primaariseen funktioon 1) jatkuvuutta ilmaisevaan (n. 36 %), 2) intensifioivaan (n. 24 %), 3) emfaattiseen (n. 15 %) 4) poeettiseen (n. 15 %) ja 5) kvantiteettia ilmaisevaan (n. 10 %). Aineistosta ilmenee, että toisto tuo ilmaisuun subjektiivista kokemuksellisuutta. Analyysin ensimmäisessä osassa käsitellään aineistossa esiintyviä käännösstrategioita. Nämä jaetaan 4 pääryhmään 1) toiston poisjättämiseen (n. 40 %), 2) toiston säilyttämiseen (n. 35 %), 3) toiston osittaiseen poisjättämiseen (n. 22 %) ja 4) toiston muuttamiseen (n. 3 %). Analyysin toisessa osassa paneudutaan määriteltyjen strategioiden avulla sekä tosiasiallisten että hypoteettisten käännösratkaisujen tyylillisiin ja sisällöllisiin eroavaisuuksiin. Tyylin mahdollisia vaihteluita kuvaillaan toisaalta klassisten retoristen kuvioiden avulla (mm. allitteraatio, anafora, eufonia ja parallelismi), toisaalta tekijän perusteltua tulkintaa hyväksikäyttäen. Käännösratkaisujen vaikutus tyyliin todetaan tutkielmassa ilmeiseksi. Erityisesti toiston poisjättäminen muuttaa rytmiä ja vähentää tyylin emotionaalisuutta. Välitön leksikaalinen toisto tuo tekstiin harkittua asenteellisuutta, ironisuutta, lapsekkuutta ja ehdottomuutta ym. subjektiivisiksi koettuja piirteitä, joita on vaikea tavoittaa muilla keinoin. Tutkielmassa todetaan, että vaikka ilmaisun referentiaalinen sisältö pysyisikin suomennoksessa samana ilman toistoa, muuttaa toiston poisjättäminen teoksen tyyliä.