Browsing by Author "Takamaa, Taru U."

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Karjalan tasavallan vepsäläisen revitalisaatioliikkeen toimintaa sekä liikkeen rakentamien kulttuuri-ilmiöiden luonnetta objekteina osana vepsäläistä sosiaalis-kulttuurista kenttää. Tutkielmassa väitetään, että vepsäläiset revitalisaatiotoimijat rakentaisivat vepsäläistä kulttuuria uudenlaiseen vahvasti intellektualisoituun ja tekstualisoituun muotoon, josta tutkielmassa käytetään nimitystä pan-vepsäläisyys. Pan-vepsäläiset kulttuuri-ilmiöt pyrkivät tekemään vepsäläisestä identiteetistä yhteisen kaikille Venäjän federaation alueella eläville vepsäläisille, vaikka perinteisesti vepsäläiset identiteetit ovat olleet vahvasti kyläkohtaisia. Lisäksi nämä ilmiöt pyrkivät herättämään uusissa vepsäläisyleisöissä kiinnostusta vepsäläistä identiteettiä kohtaan ja näin ne edesauttavat revitalisaatioliikkeen keskeisintä tavoitetta, jota voisi luonnehtia taisteluksi vepsäläisiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä vastaan. Tutkielman toinen keskeinen argumentti on, että pan-vepsäläisen identiteetin rakentamista ohjaisi eräänlainen semioottinen ideologia, jonka keskeisin kulttuuriprojekteissa välittyvä väite olisi se, että vepsäläinen kulttuuri voisi olla aivan yhtä potentiaalin modernin intellektuaalisen minäkokemuksen lähde kuin venäläinenkin kulttuuri. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu vepsäläisen revitalisaatioliikkeen talven 2013 keskeisimmistä kulttuuriprojekteista, näitä projekteja kehystävistä kommentoivista diskursseista sekä maaseudun vepsäläiskylien eläkeläisten parissa toteutetuista haastatteluista. Keskeisimmät tutkielmassa hyödynnetyt tutkimusmenetelmät olivat siten puolistrukturoidut haastattelut sekä pitkäkestoinen osallistuva havainnointi. Lisäksi tutkielmassa on käytetty runsaasti tutkimusperiodin aikana julkaistua vepsäläisiä käsittelevää mediamateriaalia, jota pääasiallisesti tuottivat Karjalan vepsäläiset itse. Tutkielman keskeisimmät johtopäätökset kiteytyvät havaintoon siitä, että eri vepsäläistoimijat tulkitsevat pan-vepsäläistä merkitysjärjestelmää hyvin erilaisiin henkilökohtaisiin perusteluihin vedoten ja siten antavat pan-vepsäläisille kulttuuri-ilmiöille myös hyvin erilaisia arvoja vepsäläisinä objekteina. Esimerkiksi maaseudun vanhukset tyypillisesti kritisoivat lähes kaikkia pan-vepsäläisiä ilmiöitä sillä perusteella, etteivät he tunnista itseään näistä ilmiöistä vepsäläisinä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pan-vepsäläiset kulttuuri-ilmiöt epäonnistuisivat vepsäläisyyden performansseina, sillä samat ilmiöt saattavat silti olla vakuuttavia vepsäläisen kulttuurin kuvauksia toisten tulkitsijoiden silmissä. Kaiken kaikkiaan vepsäläinen kulttuuri näyttäytyy tutkielmassa neuvoteltavissa olevana ja eri osapuolten välisten dialogin kautta uusiutuvana merkitysjärjestelmänä, jossa eri osapuolet asettavat itsensä diskursiivisesti vepsäläiseen kulttuuriseen kenttään ja tämän kommentoivan diskurssin kautta myös kulttuuria määritetään jatkuvasti uusiksi.