Browsing by Author "Talvela, Kiira"

Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan vankien kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta valvotun koevapauden aikana. Rikollisuudesta irrottautumisessa yksilöllisten tekijöiden lisäksi vaikuttavat merkittävästi myös sosiaaliset tekijät. Sosiaalisen tuen on nähty helpottavan merkittävästi rikollisuudesta irrottautumista ja myös ehkäisevän sitä. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tuoda esille, minkälaisia kokemuksia vangeilla on ollut saamastaan sosiaalisesta tuesta. Tästä näkökulmasta tutkimusta on tehty vielä melko vähän. Vankien sosiaalisen tuen saantia tarkastellaan heidän hahmottelemiensa sosiaalisten verkostojen ja niiden henkilöiden tai asioiden kautta, jotka he mainitsevat merkityksellisimmiksi sosiaalisen tuen antajiksi valvotun koevapauden aikana. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkälaista sosiaalista tukea vangit ovat kokeneet saaneensa valvotun koevapauden aikana? 2. Miten vangit ovat kokeneet valvotun koevapauden tukeneen heitä paluussa vapauteen? Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää vankia, jotka olivat haastatteluhetkellä suorittaneet valvotusta koevapaudesta noin 2/3. Haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä, etsien aineistosta tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä teemoja. Tieteellisenä lähestymistapana tutkimuksessa toimi hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa. Aineistolähtöisyys näkyy tutkimuksessa siten, että sille oli etukäteen määritelty tietyt teoreettiset käsitteet, mutta teemat muotoutuivat vasta aineistoa jäsenneltäessä. Tulokset toivat esille epävirallisen verkoston tärkeyden valvotun koevapauden ja yhteiskuntaan totuttautumisen vaiheessa. Vangeille merkityksellisimmät sosiaalisen tuen antajat sijoittuivat pääosin epäviralliseen sosiaaliseen verkostoon. Pääosin vangit kokivat, että valvottu koevapaus oli tukenut heitä valmistautumisessa vapauteen. Erityisesti sen mahdollistama asteittainen totuttelu yhteiskuntaan koettiin hyödyllisenä ja se lievensi vankilan ja vapauden välistä kuilua myös sellaisilla vangeilla, keillä selkeää arkielämän tuentarvetta ei ollut. Esille tuli myös, että valvotun koevapauden rajoitukset voisi olla tarpeen suunnitella yksilöllisemmin vankien tuentarpeen mukaan niin, että ne vaikuttaisivat positiivisesti yksinäisyyden estämiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon.