Browsing by Author "Talvela, Nina"

Tutkimus perustuu Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan perinnelajialueilta noin vuosien 1830 ja 1950 välillä kerättyyn runo- ja uskomusaineistoon. Tutkin, miten savokarjalainen talonpoikainen uskomusmaailma näkyi naisten tekstiilikädentaidoissa, miten naiseuden ja sosiaalisen elämän eri aspektit ilmenivät kädentaitoihin liittyvässä perinteessä sekä kuinka kädentaidot peilasivat yhteisön normeja ja uskomuksia sekä yleiseurooppalaisia käsityksiä. Tarkastelen erityisesti langan kehräämiseen, kankaan kutomiseen ja vaatteen ompeluun liittyviä merkityksiä. Kädentaitojen käyttökontekstiinsa sidotun merkityksen ymmärtämiseksi esittelen etnografisena representaationa historiallisen yhteisön ja kädentaitojen konkretian: elämänpiirin ja työprosessit, joihin uskomukset ja laulut kiinteästi liittyvät. Työ pohjaa kontekstualisointiin ja arjen historian tutkimukseen. Kontekstualisoin aineistoani sen käyttöyhteyden ja sen esittämien konkreettiseen käsityöprosessiin liittyvien kuvausten kautta. Aineistonani toimivat Kansanrunousarkiston (KRA) kansanuskon kortisto, Suomen Kansan Vanhat Runot -nidesarjan (SKVR) Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan alueen runot sekä folkloristinen ja kansatieteellinen tutkimuskirjallisuus. Aineistoani läpikäymällä olen poiminut sekä erityisiä tekstiilikädentaitoteemaisia runoja ja uskomuksia että toistuvia aihelmia. Niitä olen luokitellut, tulkinnut ja analysoinut kädentaitotematiikan, symboliikan ja uskomusten laajojen merkitysverkostojen perusteella. Tekstiilikädentaitoihin liittyvät uskomukset osoittautuivat sekä yleiseurooppalaiseen traditioon liittyviksi että tärkeiksi jokapäiväisen elämän, onnen ja selviytymisen kannalta. Runolauluissa kädentaidot yhdistyvät naiselta odotettuun toimintaan ja kykyihin, mutta eivät kuitenkaan pelkästään avioitumiseen. Runoissa ja uskomuksissa näkyy kuva yhteiskunnasta, jossa taito ja ahkeruus merkitsevät ulkoisestikin mitattavaa vaurautta yhteisön näkökulmasta onnea. Jokapäiväiseen työhön liittyvät syvemmät merkitykset ja tasot kulkivat mukana talonpoikaisyhteisön arjessa ja juhlassa. Kädentaitojen taitaminen kuului ihanteellisen naiseuden määritelmään, johon kaikki eivät yltäneet. Toistuva ja pitkäkestoinen työ sitoi itseensä merkityksiä, jotka kirkastuvat erityisen hyvin tekstiilikädentaitoaineistossa. Runoissa kädentaidot esiintyvät sekä metaforina että aktuaalisina työnkuvauksina kertoen tekstien jatkuvasta kommunikaatiosta jokapäiväisen elämän kanssa. Uskomukset ovat voimakkaasti konkreettisiin töihin ja suotuisiin päiviin liittyviä, kun taas runoissa korostuvat taito, avioituminen sekä perheen vaatehuolto ja loitsuihin liittyvät alkumyytit. Yleiseurooppalaisista teemoista esiin nousevat langan ja kehräämisen rooli uuden luomisen symbolina oli se sitten lapsi tai laulu - ja kehruun yhteys magiaan sekä kankaankudonta kohtalon ja lasten synnyttämisen symbolina. Savokarjalainen nainen sitoi tekstiilien valmistuksen häntä ympäröivään elämään. Työt arkivaatteiden valmistuksesta kapioiden tekoon olivat täynnä enteitä ja merkkejä tulevasta. Nainen synnytti lasten lisäksi uutta myös valmistaessaan tekstiilejä: kuidusta syntyi lankaa, langasta syntyi kangas, kankaasta yhteisön silmien eteen tarkasteltavaksi tuotava merkki vaatekappale. Laulut ja uskomukset heijastavat luomisen prosessia kosmoksen ennallistajina ja kokoajina, tabuista muistuttavina ohjeina ja varoituksina sekä arkea kuvaavina omakohtaisina tai samaistuttavina kokemuksina, pelkoina ja toiveina. Tekstiileihin liittyvissä uskomuksissa, runoissa ja myyteissä taito, maagiset merkitykset ja vauraus kutoutuvat yhteen