Browsing by Author "Talvinko, Tuuli"

Arvonlisäveropetokset ovat muodostaneet Euroopan unionissa keskeisen rikosongelman siitä lähtien, kun unionissa 1990-luvun puolivälissä toteutettiin sisämarkkinat. Osasyynä ongelmaan on vuonna 1993 voimaan tullut väliaikaiseksi tarkoitettu arvonlisäverojärjestelmä, johon tiedetään liittyvän petoksille alttiita valuvikoja. Unionin alueella tapahtuvien arvonlisäveropetosten arvioidaan aiheuttavan vuosittain noin 150 miljardin euron vahingot, joista rajat ylittävien petosten osuus on noin 60 miljardia euroa. Arvonlisäveropetokset sijoittuvat unionin oikeudessa kahden sellaisen politiikka-alan rajapintaan, joilla jäsenvaltiot ovat halunneet säilyttää korostetun suvereniteetin. Pelko kansallisen suvereniteetin menettämisestä on johtanut siihen, että jäsenvaltiot ovat olleet vastahakoisia reagoimaan arvonlisäveropetoksiin rikosoikeudellisesti unionin tasolla. Koska arvonlisäveropetokset ovat nimenomaan unionin sisämarkkinoiden ongelma, tarve unionin tasoiseen reagointiin on kuitenkin ollut helppo perustella. Tämän lisäksi arvonlisäveropetosten torjunta liittyy tarpeeseen suojella unionin taloudellisia etuja, sillä osa unionin budjetista rahoitetaan jäsenvaltioiden keräämän arvonlisäveron kautta. Tutkielmassa tarkastellaan unionin tuomioistuimen roolia arvonlisäveropetosten kriminalisointivelvoitteeseen johtaneessa keskustelussa. Unionin oikeuteen sisällytettiin ensimmäistä kertaa selvä arvonlisäveropetoksia koskeva kriminalisointivelvoite vuonna 2017, kun niin sanottu unionipetosdirektiivi (direktiivi 2017/1371) hyväksyttiin. Tutkielman keskeisenä toteamuksena on, että unionin tuomioistuimen ratkaisutoiminnalla on ollut merkittävä rooli kriminalisointipäätökseen johtaneessa tapahtumakulussa. Aihetta lähestytään tarkastelemalla kriminalisointia koskevaa keskustelua 1970-luvulta alkaen. Tarkastelun myötä ilmenee, että juuri jäsenvaltioiden pyrkimys suvereniteetin säilyttämiseen on ollut keskeinen tekijä siinä, että päätösvaltaa on siirtynyt tuomioistuimelle. Jäsenvaltiot eivät ole muun muassa yksimielisyyttä vaativien päätöksentekojärjestelmien seurauksena saaneet hyväksyttyä aihetta koskevaa lainsäädäntöä, minkä seurauksena komissio on pyrkinyt vaikuttamaan oikeustilaan unionin tuomioistuimen kautta. Keskeinen merkitys on ollut myös unionin tuomioistuimen antamilla ennakkoratkaisuilla. Tutkielmassa tuodaan esiin myös tiettyjä ongelmia, joita tuomioistuimen kriminaalipoliittiseen rooliin arvonlisäveropetoksia koskevan oikeuskäytännön valossa liittyy. Ongelmat koskevat etenkin tapaa, jolla kriminalisointivelvoite on tasapainotettu rikosprosessuaalisten laillisuustakeiden kanssa. Tarkastelun valossa unionin tuomioistuin vaikuttaa käyttäneen päätösvaltaansa osin tavalla, joka on ristiriidassa jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen kanssa.