Browsing by Author "Tamski, Irmeli"

Vangit ovat monilla mittareilla mitattuna erittäin huono-osainen väestöryhmä. Esimerkiksi vankien terveys, hyvinvointi ja osallisuus yhteiskunnassa ovat keskimäärin heikkoja. Päihdeongelmia on vankien keskuudessa huomattavan paljon. Tutkielmani aiheena on päihteiden ja rikosten rooli vankien elämässä ja identiteetin muotoutumisessa. Tutkielmassani tarkastelen vankilassa olevien henkilöiden puhetta omasta identiteetistään ja identiteetin muutoksesta erityisesti suhteessa rikoksiin ja päihteiden käyttöön. Tutkimuskysymyksiä on kaksi ja niistä jälkimmäisessä on myös alakysymys: 1) Miten vangit kuvaavat rikosten ja päihteidenkäytön roolia elämässään ennen vankeutta ja sen aikana? 2) Miten vankien identiteetti rakentuu haastattelupuheessa? Millaisia mahdollisia muutospyrkimyksiä tai tulevaisuuden toiveita päihdevapaalla osastolla olevien vankien identiteettipuheessa rakentuu? Tutkimusasetelma on laadullinen. Tutkielman aineistona on kuuden miesvangin haastattelut. Kaikilla haastateltavilla oli taustallaan pitkäaikaisia päihdeongelmia. Haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla hyödyntäen Atlas.ti -ohjelmaa. Tutkimustuloksissa nousi esiin, että vankien näkökulmasta rikosuran alussa rikoksia tehdessä korostuvat ensinnäkin jännityksen ja elämyksellisyyden tavoittelu. Kun huumausaineiden käytöstä tuli tapa, rahoitettiin huumausaineiden käyttöä tekemällä rikoksia. Kiinnittyminen päihde- ja rikoskeskeiseen alakulttuuriin johti yhä syvenevään rikolliseen toimintaan. Vankilassa huumausaineiden käyttäminen usein jatkui, jolloin vanki saattoi velkaantua vankeuden aikana ja alakulttuurinen kiinnittyminen vahvistui entisestään. Vapautuessaan vankilasta, vanki kantoi mukanaan vankeihin kohdistuvaa negatiivista leimaa. Vankien identiteettipuheesta nousivat esille ulossulkemisen mekanismit, jotka edelleen vahvistivat leimattua identiteettiä. Tutkimustuloksissa korostui se, että vankien alakulttuurissa olevat moraaliset ja kulttuuriset lojaalius- ja kunniakäsitykset kiinnittivät vankeja alakulttuuriin ja sosiaaliseen todellisuuteen, jossa sosiaalisia suhteita säätelivät vankien keskinäiset hierarkkiset säännöt. Vankilassa huumausaineiden käytön ympärille rakentuva arki piti sisällään erilaisia sääntöjä, joiden avulla vangit turvasivat huumausaineiden saatavuuden vankilan muurien sisälle. Osa vangeista toivoi muutosta päihde- ja rikoskeskeiseen elämään ja hakeutui niin sanotulle huumevapaalle osastolle. Huumevapaa osasto mahdollisti myös pohdinnan päihteettömyydestä ja tarjosi tukea irrottautumisessa rikos- ja päihdekeskeisestä elämästä.