Browsing by Author "Tani, Vilma"

Tutkielma käsittelee kävijätutkimuksen näkökulmasta museokävijän ja näyttelyn välistä vuorovaikutusta Birckala 1017 – näyttelyssä nojaten museokokemuksen, museopedagogiikan sekä museoviestinnän teoriaan. Työn pyrkimyksenä on arvioida kävijöiden suhtautumista Birckala 1017- näyttelyyn ja heidän kokemuksiaan näyttelystä. Pyrin haastattelemalla näyttelyn kävijöitä selvittämään heidän kokemuksiaan suhteessa näyttelyn asettamiin tavoitteisiin, sekä näyttelyn kohokohtiin. Kävijähaastatteluiden tarkoitus on tutkia lopputulosta, eli miten näyttely onnistui tavoitteissaan ja miten kävijät kokivat sen. Tutkimuksen toisena tavoitteena on verrata kävijöiden kokemuksia näyttelyn suunnittelijoiden haastatteluihin ja pohtia näyttelyn toteutuksen onnistuneisuutta. Tutkimuksen aineisto käsittää kahdelle näyttelyn suunnittelijalle tehdyt puolistrukturoidut haastattelut, kolmellekymmenelleviidelle näyttelyn kävijälle tehdyt haastattelut sekä itse Birckala 1017 – näyttelyn. Aineisto analysoidaan pääosin kvalitatiivisella tutkimusotteella temaattisesti, jolloin teemoittain järjestetystä aineistosta pystytään tutkimaan eri aiheiden ilmenemistä ja vertailemaan niiden esiintymistä. Aineiston temaattinen analyysi nojaa vahvasti myös museokokemuksen teoriaan. Analyysin perusteella selvitetään kävijöiden kokemuksen kautta muodostuneita tulkintoja itse näyttelystä, sen esittämästä historiasta sekä sitä, millainen viesti on näyttelyn kautta välittynyt kävijöille ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet heidän näyttelykokemukseensa. Tulosten valossa kävijöiden kokemukset korreloivat suunnittelijoiden näyttelylle asettamien tavoitteiden kanssa, mutta eroavaisuuksia oli myös havaittavissa. Erityisesti kävijöiden henkilökohtaisten motiivien ja taustojen voidaan nähdä vaikuttavan museokokemukseen ja näyttelyn perusteella tehtyihin tulkintoihin. Tutkimus osoittaa, että näyttelykokemuksen tutkiminen on hyödyllinen työväline tieteen, museoiden sekä yleisön välillä ja auttaa ymmärtämään erilaisten kontekstien vaikutusta museokokemukseen ja sen kautta näyttelystä tehtyihin tulkintoihin, sekä auttaa kehittämään museonäyttelyitä. Näyttely toimii viestinnällisenä väylänä tieteen ja yleisön välillä, joten sen ymmärtäminen yleisöarkeologian näkökulmasta toimii vuorovaikutuksen kehittäjänä.