Browsing by Author "Tengbergen, Maria"

Tutkielmassa tarkastellaan opettajan verbaalia kannanottotoimintaa luokkahuoneessa. Aiheen rajauksen lähtökohtana on kaksi kohteesta riippuvaista näkökulmaa kannanottamiseen: 1) oppilaisiin kohdistuvat sekä 2) opettajaan itseensä kohdistuvat kannanotot. Pyrkimyksenä on selvittää kannanottojen rakenteita ja funktioita. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, kuinka opettaja puhuu institutionaalista rooliaan esille tai toisaalta häivyttää sitä kannanottojen vaikutuksesta. Pääaineistona on yksi lukion äidinkielen ja kirjallisuuden kaksoistunti. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään esimerkkejä myös toisesta aineistosta, lukion historian kaksoistunnista. Aineistot ovat keskenään varsin erilaisia, joten tutkimukseen on saatu mukaan myös opettajapersoonia, oppiaineita sekä opetusmetodeja vertaileva näkökulma. Työn metodina käytetään etnometodologista keskustelunanalyysia, mutta työn teoreettinen viitekehys ulottuu paikoin myös kasvatustieteeseen. Työssä osoitetaan, että oppilaita koskeva arviointi on muodoltaan ja funktioltaan varsin monipuolista: opettaja voi kannanotoillaan tehdä monenlaisia toimintoja niin ilmapiirin luomisesta vakavampiin, itse sisältöjen oppimista tukeviin kannanottoihin. Opettajaa itseään koskeva arviointi sen sijaan ei ollut yhtä spesifisti funktionaalista kuin oppilasarviointi. Itsearvioinnin kohdalla korostui etenkin opettajan oma persoona, sillä äidinkielenopettaja oli puheessaan subjektiivisempi ja suorempi kuin historianopettaja. Opettajan itsearviointi esiintyi useimmiten kritiikkinä, joka toisin kuin oppilasarviointi, kohdistui usein opettajan omiin ominaisuuksiin. Opettaja pystyi erityyppisillä kannanotoilla rakentamaan omaa ammattirooliaan. Karkeasti jaoteltuna oppilasarviointi vahvisti opettajan roolia ja opettajan itsearviointi rikkoi asetelmaa tuoden opettajan asemaa symmetrisemmäksi oppilaisiin nähden. Opettaja pystyi kuitenkin myös oppilasarvioinnin sisällä tekemään erilaisia rooliaan koskevia suunnanmuutoksia esimerkiksi siirtymällä moitteesta kehuun nopealla tahdilla. Työ tuo etenkin laajuutensa vuoksi luokkahuoneen kannanottamisen tutkimiseen uusia näkökulmia, joita ei ole vielä juurikaan tarkasteltu. Työssä suoritettu vertailu arkikeskustelun kannanottamiseen on niin ikään avannut kiinnostavia näköaloja. Etenkin toiseen ja itseen kohdistuva arviointi on arkipuheessakin vielä melko uusi alue, josta voisi ammentaa paljon uutta tutkimustietoa. Myös kannanottojen ja roolin tarkastelu olisi potentiaalinen tutkimuskohde muissakin institutionaalisissa konteksteissa.