Browsing by Author "Teräs, Katja"

Romanien asema on ollut aina sekä kansainvälisesti että suomalaisittain heikko. Suomessa evakkoon lähtö vei pohjan Karjalan romanien perinteisiltä toimeentulokeinoilta ja evakkoromanien asuttamisongelmien katsotaan johtaneen heidän asemansa kurjistumiseen entisestään. Tässä tutkimuksessa pyritään muistitietoaineistojen avulla selvittämään, millä tavalla Karjalan ja itärajan romaniväestö koki evakkoajan. Romanien kokemuksia tarkastellaan pääasiassa suhteessa karjalaisesta siirtoväestä tehtyihin tutkimuksiin. Tutkielman tarkoitus on valottaa sekä Karjalan siirtoväen heterogeenisyyttä että sodan vaikutuksia jo ennestään niukasti eläneen väestönosan elämään. Tutkimuksen lähdemateriaali muodostuu muisteluaineistoista, jotka koostettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston tekemistä romanihaastatteluista. Ensin aineistoa analysoitiin grounded theoryn periaatteita hyödyntäen: aineistosta pyrittiin löytämään kaikki mahdolliset koodit, joista tärkeimpien avulla muodostettiin kokonaiskäsitys tutkittavasta ilmiöstä. Grouded theorysta poiketen keskeisiksi nostettiin kuitenkin myös joitakin kontekstoivassa kirjallisuudessa esiintyneitä koodeja, vaikka niiden rooli aineistossa oli verrattain pieni. Analyysivaiheessa sovellettiin muistitietotutkimuksen metodeja siten, että päähuomion saivat muistelijoiden kokemukset. Aineiston luotettavuutta pohdittaessa arvioitiin jonkin verran myös haastateltavan tapaa puhua aiheesta. Evakkoromanien elannon hankkiminen ei muisteluaineiston perusteella vaikeutunut huomattavasti sota-aikana, mutta asumisjärjestelyihin haasteita liittyi enemmänkin. Etenkin evakkoajan alun majoitusvaihe, jolloin yöpyminen väliaikaismajoituksissa oli tavallista, oli romaneille vaikea ja silloin myös heidän etninen identiteettinsä asetti heille eniten haasteita. Myös sotien jälkeen evakkoromanien oli vaikea päästä muuttamaan hyväkuntoisiin asuntoihin. Osittain romaneilla on evakkoajasta melko samantapaisia kokemuksia kuin muillakin evakoilla. Esimerkiksi koulunkäyntiä ja maksettuja korvauksia koskevat muistot ovat saman suuntaisia kuin Karjalan evakoilla keskimäärin. Korvauksia maksettiin romaneille vähän, mutta heillä ei ollut niiden hakemiseen usein perusteitakaan, sillä heillä ei tavallisesti ollut Karjalassa kiinteää omaisuutta. Romaninaisen asemasta sodan aikana puhutaan haastatteluissa vähän. Onkin todennäköistä, että romanit liikkuivat varsinkin evakkoajan alussa isommissa ryhmissä, jolloin yksittäisen naisen taakka ei korostunut. Kanssakäyminen valtaväestön kanssa ja sopeutuminen uusille paikkakunnille tulee aineistossa esiin moneen kertaan. Sota-ajan koettiin lähentäneen romaneita keskenään mutta myös Karjalan siirtoväen ja valtaväestön suuntaan laajemminkin. Monessa haastattelussa tosin käy ilmi, että yhteenkuuluvuuden tunne pääväestön kanssa oli luonteeltaan väliaikainen. Toisinaan myös romaneilla oli ennakkoasenteita valtaväestöä kohtaan, vaikka he eivät voineetkaan näyttää niitä ulos päin. Vielä useammin haastatteluissa kuitenkin puhutaan syrjinnästä, johon kantaväestö syyllistyi romanien lisäksi kaikkia muitakin karjalaisia kohtaan. Tutkimusaineiston romanit kertovat evakkoajan myönteisistä kokemuksista kielteisiä enemmän. Heidän käyttämänsä kerronnan muodot kuitenkin viittaavat siihen, että ennakkoluulot evakkopaikoilla olivat ainakin aluksi yleisiä ja vaikeuttivat usein sopeutumista. Oman ahkeruuden ja asenteen merkityksen korostaminen haastatteluissa tuokin epäsuorasti esiin romanien heikon aseman evakkovuosina. Toisaalta se kertoo myös siitä, ettei tilanne ollut pitkällä tähtäimellä toivoton.