Browsing by Author "Teräväinen, Inga"

Keisarinleikkaus eli sektio on yksi yleisimmistä leikkauksista naisille maailmanlaajuisesti. Jopa 10% naisista, jotka synnyttävät sektiolla, saa myöhemmin leikkausalueen infektion. Infektioita pyritään ehkäisemään paitsi leikkausalueen antiseptisellä valmistelulla, myös profylaktisella eli ennaltaehkäisevällä antibiootilla. Tässä tutkimuksessa arvioimme antibioottien käyttöä sektioihin liittyen sekä infektioprofylaksiassa että infektioiden hoidossa. Käytännöt vaihtelevat maailmanlaajuisesti huomattavan paljon. Tässä retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa aineisto koostuu naisista, jotka synnyttivät sektiolla Naistenklinikalla tai Kätilöopistolla helmikuun 2016 ja helmikuun 2018 välillä ja joille myöhemmin kehittyi haavainfektio. Jokaiselle infektiopotilaalle etsittiin verrokkipotilas, joka synnytti samassa sairaalassa samalla kiireellisyysluokituksella mutta joka ei saanut haavainfektiota. Haavainfektion riskitekijöiksi tunnistettiin korkeampi BMI ennen raskautta, korionamnioniitti, pidempi aika kalvojen repeämisestä leikkaukseen, pidempi leikkausaika sekä suurempi leikkausvuoto. Kaikki potilaat ja verrokit saivat profylaktisen antibiootin ennen leikkausta. Ensisijaisesti profylaksiana käytettiin kefuroksiimia, pensilliiniallergisille klindamysiinia. Infektiopotilaat saivat verrokkeja useammin metronidatsolia, yleensä kefuroksiimiin yhdistettynä. Osa potilaista sai synnytyksen aikana antibiootteja esimerkiksi vaginan GBS-kolonisaation vuoksi tai korionamnioniitin hoitona. Antibioottien käyttö synnytyksen aikana ei merkittävästi vaikuttanut myöhempään haavainfektion kehittymiseen. Verrokkeihin verrattuna antibioottihoidon kesto infektiopotilailla välittömästi sektion jälkeen oli merkittävästi pidempi. Potilaat, joilla oli pinnallinen infektio, saivat ensioireensa myöhemmin ja tarvitsivat lyhyemmän hoidon kuin ne potilaat, joille kehittyi syvä infektio. Potilailla, joiden kohdalla päädyttiin lopulta hysterektomiaan eli kohdun poistoon, antibioottihoidon kesto oli pisin. CRP ensimmäisten oireiden ilmetessä sekä korkein CRP- ja leukosyyttiarvo olivat suuremmat potilailla, joilla oli syvä infektio. Haavainfektioiden riskitekijöiden tunnistaminen on erinomaisen tärkeää antibioottiprofylaksian suunnittelun kannalta. Antibioottiprofylaksia pitäisi myös optimoida niin, että valinta kohdistuu todennäköisimpiä patogeeneja vastaan.