Browsing by Author "Terho, Elina"

Laki arvopaperitileistä (750/2012, APTL) koskee arvopapereiden säilyttämistä eli sopimukseen perustuvaa hallintaa asiakkaiden lukuun silloin, kun arvopaperit on määritelty lajiesineen tavoin. Lailla on pyritty ratkaisemaan moniportaisesti säilytettyihin arvopapereihin liittyviä esineoikeudellisia, sijoittajan suojaan liittyviä ongelmia, sekä parantamaan näin säilytettyjen arvopapereiden vakuuskäyttöä. Moniportaisessa järjestelmässä arvopapereita ei säilytetä omistajakohtaisesti arvopaperikeskuksessa, vaan säilytysketjun osapuolet hallinnoivat tilejä asiakkaiden lukuun, jolloin sijoittajan oikeus ilmaistaan ainoastaan sijoittajaa lähinnä olevan osapuolen alakirjanpidossa. Sijoittajan arvopapereihin liittyvät oikeudet eroavat huomattavasti riippuen siitä, säilytetäänkö niitä suorassa vai moniportaisessa hallinnassa, jolloin sijoittajan oikeudet arvopapereihin nähden voivat olla vähäisempiä ja oikeudellisesti epäselviä. APTL:ssä tilinhaltijan oikeusasema määritellään tilioikeuden kautta. Tilioikeuden voidaan sanoa olevan uudenlainen varallisuusoikeus, joka eroaa esineoikeutemme yleisistä opeista ja käsitteistä. Tilioikeus poikkeaa perinteisestä omistusoikeudesta, mutta sisältää myös omistusoikeuden kaltaisia piirteitä, sillä tilinhaltija voi määrätä oikeudestaan luovutustoimin ja perustaa siihen kohdistuvia pantti- tai muita oikeuksia. Tilinhaltijan oikeus perustaa tilioikeuteen kohdistuvia panttioikeuksia onkin merkittävä tilioikeuteen kuuluva ominaisuus. Tässä tutkimuksessa pyritään ensinnäkin määrittelemään tilioikeuden luonnetta ja sisältöä esineoikeuden yleisten oppien ja käsitteiden näkökulmasta. Tilioikeus muistuttaa omistusoikeutta säilyttäjän ollessa vakaassa taloudellisessa tilanteessa. Säilyttäjän maksukyvyttömyystilanteessa tilinhaltija saattaa kuitenkin kärsiä tappioita, mikäli säilyttäjä ei ole noudattanut lain mukaista velvollisuutta pitää hallussa arvopaperitileille merkittyjä vastaavia arvopapereita. Tilioikeus on luonteeltaan välillinen sen kohdistuessa tilinhaltijan säilyttäjään – toisaalta tilioikeus ulottuu ainoastaan tilinhaltijan omaan säilyttäjään, eikä tilinhaltija voi esittää vaatimuksia muita säilytysketjussa olevia säilyttäjiä kohtaan. Tämä välillinen luonne vaikeuttaa arvopapereihin liittyvien oikeuksien käyttämistä. Tilioikeuden sisältöä voidaan hyvin pitkälti muokata säilyttäjän ja asiakkaan välisellä säilytyssopimuksella, ja sijoittaja voi näin pyrkiä parantamaan oikeusasemaansa. Tutkimuksessa tutkitaan myös tilioikeuden panttausta esinevakuusoikeudellisten periaatteiden ja panttioikeudellisten käsitteiden näkökulmasta. Arvopaperitilijärjestelmä on kirjaamisjärjestelmä, jossa oikeusvaikutukset syntyvät tilikirjauksilla. Myös panttivelkojan oikeusasema on riippuvainen tilikirjauksista, minkä kannalta APTL:ssa omaksuttu melko yleisluontoinen sääntely voi olla ongelmallista. Tilioikeuden panttauksessa voidaan katsoa vallitsevan ns. ohennettu yksilöintiperiaate. Tiukasti sovellettu yksilöintiperiaate vaikeuttaisikin välillisesti hallittujen arvopapereiden vakuuskäyttöä merkittävästi. Tulee huomioida, että panttaus kohdistuu tilinhaltijan tilioikeuteen, ei esimerkiksi säilyttäjän asiakkaiden lukuun hallitsemiin arvopapereihin. Tilioikeuden erityinen luonne heijastuu myös panttivelkojan asemaan heikentäen esimerkiksi panttivelkojan realisointimahdollisuuksia.