Browsing by Author "Tiensuu, Tuomas Mikael"

Tämä tutkielma systematisoi, vertailee sekä analysoi Kansainvälisen Kauppakamarin ("ICC") sekä Kiinan kansainvälisen välimiesmenettelykeskuksen ("CIETAC") välimiesmenettelyssä sovellettavaa lainvalintametologiaa. Toisin sanoen, tutkielma pääasiallisesti käsittelee ICC:n ja CIETAC:n välimiesten käyttämää menetelmää sopimukseen sovellettavan lain määrittämiseksi sopijapuolten tekemän (nimenomaisen tai hiljaisen) lakiviittauksen puuttuessa. Huolimatta sekä ICC:n että CIETAC:n keskeisestä merkityksestä modernissa kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, välimiehet joutuvat ko. välitystuomioistuimissa sopijapuolten antamien ohjeiden puuttuessa käyttämään huomattavan erilaisen harkintavallan antavaa lähestymistapaa sopimukseen sovellettavan lain määrittämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisessä välimiesmenettelyssä nykyään korostetussa asemassa oleva sopijapuolten tahdonautonomian periaate toteutuu verrattuna esimerkiksi ICC:n välimiesmenettelyyn CIETAC:n välimiesmenettelyssä poikkeuksellisen heikosti. Ottaen huomioon Kiinan kansantasavallan keskeinen asema kansainvälisessä kaupassa ja taloudessa, mainitut huomiot tekevät aihetta koskevan tutkimuksen sekä ajankohtaiseksi että kiinnostavaksi. Kansainvälinen välimiesmenettely ymmärretään nykyään yleisesti kansallisesta laista riippumattomaksi riidanratkaisumuodoksi. Tutkielma kysyykin täten, miksi ja miten kuvattu tilanne on mahdollinen. Erotuksena ylikansalliseen sekä perustamisestaan lähtien kansainvälisen kaupan edistämiseksi toimineeseen ICC:iin, CIETAC on kiinalaisten oikeustieteilijöiden mukaan (ainakin muodollisesti) sosialistisen yksipuoluevaltion alueella toimiva valtiosta riippumaton organisaatio. Voiko tällainen toteamus ensinnäkään pitää paikkansa? Viimeaikainen Kiinaa koskeva oikeustieteellinen tutkimus on osoittanut, että länsimaisilla Kiinan-tutkijoilla on ollut tapana syyllistyä perusteettomiin ennakko-oletuksiin Kiinasta sekä kiinalaisesta oikeuskulttuurista. Jotta tämä tutkielma olisikin toteutettu mielekkäällä ja objektiivisella tavalla, tutkielma selvittää Kiinan kansantasavallan yhteiskunnan muutosvaihetta reaalisosialismista 'sosialistiseen markkinatalouteen', maan samanaikaista oikeusjärjestelmän kehitystä sekä arvioi maan taloudellisen ja oikeudellisen 'siirtymävaiheen' merkitystä CIETAC:ssa käytävälle välimiesmenettelyprosessille. Tutkielma osoittaa mainittujen eroavaisuuksien pohjimmiltaan johtuvan ICC:n sekä CIETAC:n välimiesmenettelyssä sovellettavasta välimiesmenettelylaista (lex arbitri). Vaikka useat läntiset oikeustieteilijät, välimiehet sekä yritysjuristit pitävät nykyään nk. delokalisaatioteoriaan perustuvia välimiesmenettelyprosesseja oikeutetusti lähtökohtana, Kiina ei edelleenkään ole implementoinut YK:n välimiesmenettelyä koskevaa mallilakia vaan sen sijaan edellyttää nk. perinteiseen näkemykseen nojautuen mm. oman kansallisen lainvalintastatuuttinsa soveltamista Kiinan kansantasavallan alueella pidettävissä välimiesmenettelyprosesseissa. Toisin sanoen, Kiinan kansantasavallan välimiesmenettelylaki asettaa esteen modernisoida CIETAC:in välimiesmenettelyssä sovellettavaa lainvalintamenetelmää. Lisäksi tutkielma arvioi ICC:n ja CIETAC:n lainvalintasääntöjä koskevan systematisoinnin ja oikeusvertailun avulla näiden mielekkyyttä välityspaikkana eritoten kansainvälisyksityisoikeudellisesta näkökulmasta. Vaikka ICC on sopijapuolten tahdonautonomian periaatteen toteutumisen kannalta näistä kahdesta välitysinstituutista se mielekkäämpi vaihtoehto, tutkielma pyrkii osoittamaan myös tilanteet, joissa CIETAC on ICC:n verrattuna varteenotettava vaihtoehto kiinalaisen sekä ulkomaalaisen partin välisessä riidanratkaisussa. Analyysin syventämiseksi tutkielmassa on perehdytty myös sopimukseen sovellettavan lain merkitykseen riidan lopputuloksen kannalta, CIETAC:n lainvalintametodologiaa koskeviin mahdollisiin oikaisukeinoihin sekä pyritty tunnistamaan merkittävimmät ns. 'väärän' lain valintaa koskevat oikeudelliset riskit. Tutkielma päätyy suosittamaan Kiinan kansantasavallan välimiesmenettelylain uusimista mm. CIETAC:ssa sovellettavan lainvalintametodologian modernisoimiseksi. Koska Kiinan puolue-valtion pyrkimys kontrolloida alueellaan tapahtuvien välimiesmenettelyprosessien kulkua vaikuttaa kuitenkin olevan CIETAC:n omien instutitionaalisten haasteiden sijasta se keskeinen tekijä, joka viimekätisesti määrittää kiinalaisen välimiesmenettelyn 'erityispiirteitä', kuvatun lainmuutoksen toteutuminen lienee toistaiseksi epätodennäköistä.