Browsing by Author "Tierala, Lauri Antero"

Kylmän sodan päätyttyä Suomi on luopunut puolueettomuuspolitiikastaan ja liittynyt Euroopan unionin jäseneksi. Maan uutta turvallisuuspoliittista linjaa ryhdyttiin 1990-luvun alussa kutsumaan sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi. Suomen EU-jäsenyyden aikana unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kuitenkin kehittynyt ennalta arvaamattoman nopeasti, ja myös sotilaallisen liittoutumattomuuden tulkintaa on jouduttu supistamaan. Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on vuodesta 2004 lähtien esitetty ristiriitaisia näkemyksiä niin siitä, onko Suomi EU:n jäsenvaltiona enää sotilaallisesti liittoutumaton kuin siitäkin, mitä sotilaallinen liittoutumattomuus ylipäätään tarkoittaa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa. Keskustelu on saanut virikettä erityisesti ratifiointia odottavasta EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta ja sen turvatakuulausekkeesta. Kun sotilaallisen liittoutumattomuuden käsitteestä ja merkityksestä ei ole yhteistä mielikuvaa, puhuvat osapuolet kuitenkin helposti toistensa ohi eikä keskustelu etene. Tutkielma pohjautuu ajatukseen, että yksi tieteellisen keskustelun tehtävistä on yhteiskunnallisen keskustelun lähtökohtien purkaminen ja analysointi. Työn tavoitteena on muodostaa Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden merkityksestä kokonaiskuva kolmesta eri tietoteoreettisesta näkökulmasta: objektiivisesta, subjektiivisesta ja intersubjektiivisesta. Objektiivisen näkökulman materiaalina käytetään EU:n perussopimuksia, kun taas subjektiivinen näkökulma perustuu Suomen hallituksen selontekoihin ja pääministerin ilmoituksiin. Kolmas näkökulma pohjautuu Iso-Britannian, Ranskan, Saksan ja Viron turvallisuuspoliittisten vaikuttajien haastatteluihin. Kaikista kolmesta perspektiivistä katsoen Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden nykymerkitys on suppea. Subjektiivisesta näkökulmasta se on kuitenkin edelleen keskeinen Suomen turvallisuuspolitiikkaa kuvaava määre. Toisaalta EU-näkökulman tarkastelussa huomataan, että EU täyttäisi perustuslaillisen sopimuksen myötä jo sotilasliiton määritelmän eikä Suomi ole hankkinut erivapauksia sopimuksesta. Sotilaallisen liittoutumattomuuden diskurssin jatkaminen Suomessa ja muissa liittoutumattomissa jäsenvaltioissa on ollut mahdollista, koska intersubjektiivisessa keskustelussa ei ole koettu tarvetta haastaa jäsenvaltioiden subjektiivisia tarinoita. Suomen EU-kumppanit eivät näe sotilaallisen liittoutumattomuuden tuottavan lisäarvoa, mutta ne eivät myöskään koe sen haittaavan maan osallistumista EU:n puolustusyhteistyöhön. Päinvastoin: Suomen koetaan olevan esimerkillinen ja aktiivinen kumppani Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä. EU:n puolustusyhteistyön tiivistyminen saattaa kuitenkin asettaa tulevaisuudessa Suomen pyrkimyksen pysyä integraation eturintamassa ristiriitaan sen sotilaallisen liittoutumattomuuden kanssa. Tekijän arvion mukaan tällaisessa tilanteessa Suomi tinkii mieluummin liittoutumattomuudestaan kuin vaikutusvallastaan.