Browsing by Author "Tikanmäki, Sofia"

Tutkielmassa tarkastellaan strategista organisaatioviestintää media-alan työnantajajärjestöissä: sitä, miten viestintää suunnitellaan ja miten se yhdistyy organisaation tavoitteisiin sekä sitä, millaisia rooleja viestijät saavat. Tutkielman viitekehyksenä toimii organisaatioviestinnän teoria, strategisen viestinnän käsite sekä viestijöiden roolien tutkimus. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Millaista on viestinnän suunnitelmallisuus ja strategisuus toimintasuunnitelmien ja viestijöiden käsitysten kautta? ja 2) Millaisia rooleja viestintä saa työnantajajärjestöjen toimintasuunnitelmissa ja viestijöiden puheissa? Tutkielma on tapaustutkimus kuudesta media-alan työnantajajärjestöstä. Tutkielman aineistona oli kuusi toimintasuunnitelmaa sekä kuusi teemahaastattelua. Toimintasuunnitelmissa tarkasteltiin viestinnän rooleja ja viestinnän yhteyttä organisaation tavoitteisiin. Suunnitelmia analysoitiin sisällönanalyysin keinoin sekä havainnoimalla aineistoa että yhdistelemällä analyysiin teoriaa. Teemahaastatteluista tutkittiin viestijöiden rooleja sekä viestinnän suunnitelmallisuutta. Niitä analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa havaittiin, että viestintää suunnitellaan työnantajajärjestöissä hyvin vaihtelevasti. Suuressa osassa tutkittuja järjestöjä viestintää suunniteltiin heikosti ja hyvin yleisellä tasolla. Yhdessä järjestöistä viestintää suunniteltiin konkreettisemmin viestintäsuunnitelmien ja vuosikellon avulla. Viestintää toteutettiin ja suunniteltiin jonkin verran suhteessa organisaation tavoitteisiin, mutta usea viestijä koki, että suunnitelmallisuutta olisi voinut olla enemmän. Työ tuntui haastateltujen mielestä ennalta-arvaamattomalta ja reagoimiselta ennakoimisen ja suunnitelmallisuuden sijasta. Organisaation tavoitteet toimivat useimmiten ohjaavana periaatteena viestinnän toteuttamisen taustalla, mutta eivät aina. Viestijät saivat toimintasuunnitelmissa ja viestijöiden haastatteluissa viisi erilaista roolia, jotka eivät olleet toisiaan poissulkevia. Löydetyt roolit olivat tiedonvälittäjä, maineenrakentaja, tukija, luotaaja ja kehittäjä. Rooleista tiedonvälittäjän rooli nähtiin haastatteluissa usein viestintätyön perusmuotona ja se esiintyi paljon myös toimintasuunnitelmissa. Luotaaja ja kehittäjä olivat rooleja, joihin osuvia tehtäviä ei toimintasuunnitelmissa ollut, mutta haastatteluissa ne nousivat esille. Maineenrakentaja oli rooleista ainoa, jota ei noussut esille viitekehyksessä. Tutkimuksen tulokset eivät sellaisenaan tapaustutkimuksen luonteen vuoksi sovi sovellettavaksi suoraan muihin organisaatioihin. Ne antavat kuitenkin viitteitä siitä, kuinka viestintää suunnitellaan ja miten viestijät näkevät suunnitelmallisuuden. Teorian pohjalta voidaan sanoa, että erityisesti suunnitelmallisuus suhteessa organisaation tavoitteisiin olisi tärkeää ja auttaisi viestintää tukemaan organisaation toimintaa ja siten tuomaan enemmän hyötyä organisaatiolle. Tulokset osoittavat, että viestijöiden roolit ovat toistensa kanssa risteäviä erityisesti pienissä organisaatioissa, joissa viestintäresurssit ovat pienet. Nämä roolit ja niiden tehtävät olisi hyvä huomioida myös toimintaa suunnitellessa.