Browsing by Author "Tilhe, Jetro"

Tieto on vaihdannan väline erityisesti erilaisten asiantuntijapalveluiden toiminnoissa. Asiantuntijan tiedollisia palveluita hankitaan, koska palveluita tarvitsevilla ei itsellään ole tiedollisia tai muita resursseja, joilla tarvittava lopputulos voitaisiin onnistuneesti saavuttaa. Tämän vuoksi asiantuntijapalvelujen tarjoamista ja hankintaa leimaa usein voimakkaasti osapuolten välinen tiedollinen epätasapaino. Asiakkaan tukeutuessa asiassaan asiantuntijan apuun muodostuu osapuolten välille myös erityinen luottamussuhde, kun asiakas luottaa asiantuntijaan ja tämän kykyyn palvella asiakasta tämän etujen mukaisesti. Tiedonantovelvoitteiden avulla pyritään siihen, että sopimuskumppani pääsisi sopimuksen avulla mahdollisimman lähelle haluamaansa lopputulosta ja että palveluiden sisältö vastaisi mahdollisimman hyvin asiakkaan odotuksia. Haluttu lopputulos ei saisi jäädä saavuttamatta vain siksi, ettei henkilöllä itsellään ole asiaan riittävää asiantuntemusta. Tähän päämäärään pyritään vahventamalla asiantuntijaosapuolen velvollisuutta varmistua sopimuskumppaninsa riittävästä tietotasosta, ymmärryksestä, sekä sopimuksen sisällön soveltuvuudesta aiottuun tarkoitukseen ja asiakkaan odotuksiin. Tiedonantovelvollisuuden laajuus ei kuitenkaan voi olla rajaton, sillä velvollisuus kaiken mahdollisen tiedon antamiseen voisi muodostua palveluiden tarjoamisen kannalta kohtuuttomaksi. Asiantuntijan tiedonantovelvollisuuden laajuutta rajoittaakin sen kääntöpuoli, asiakkaan oma tietämis- ja selonottovelvollisuus. Asiantuntijoita koskevien tiedonantovelvoitteiden perusta ja oikeudellinen sisältö ovat usein tulkinnanvaraisia, sillä kyse on lähinnä oikeuskäytännössä kehittyneistä periaatteista ja vaatimuksista, kuten lojaliteettiperiaatteesta. Nämä periaatteet voivat luoda osapuolille sopimussuhteen päävelvoitteista erillisiä tiedonantovelvoitteita. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella näiden velvoitteiden laajuutta, oikeudellista perustaa, oikeudellisia ratkaisuja ja teorioita sekä muodostaa yhtenäinen kuva asiantuntijan yleisistä tiedonantovelvoitteista ja niiden rajoituksista. Tutkielmassa haetaan analogiaa myös mm. erityissäänneltyjen asiantuntijapalvelusopimusten kuten asianajotoimeksiantojen ja sijoituspalvelusopimusten sääntelystä ja ratkaisuista. Yhteenvetona tutkielmasta käy ilmi, että asiantuntijapalvelusopimuksiin liittyvien tiedonantovelvoitteiden laajuus on tilanneherkkää ja yksittäisratkaisu vaatii aina sopimussuhteen ja sen osapuolten yksilöllisten ominaisuuksien tutkintaan ja arviointia.