Browsing by Author "Tiusanen, Otto"

Barack Obaman ensimmäisellä presidenttikaudella kongressissa hyväksyttiin sairausvakuutusreformi, johon sisältyi melkein universaali terveydenhoito maan kansalaisille sekä paljon muita asioita, kuten muutoksia senioriväestölle tärkeään Medicare-ohjelmaan ja vähävaraisten ihmisten sairaanhoitokuluja maksavan Medicaid-ohjelman laajennus. Universaalin sairausvakuutuksen tavoitetta oli ajettu liberaalien demokraattien piirissä jo pitkään ja vuoden 2010 maaliskuussa se siis toteutui. Pro gradu -tutkielmassa tehdään analyysi reformilakien hyväksymiseen johtaneista tärkeimmistä maaliskuun kongressidebateista. Puheet on haettu arvovaltaisesta Congressional record -tietokannasta ja useimmat niistä on myös katsottu videotallenteina. Puheenvuoroja on mielekästä analysoida käyttäen hyväksi tietoja niiden pitohetkellä vallinneesta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä puhetilanteessa vaikuttaneista käytännön seikoista, kuten kongressin säännöistä. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluu teoksia Yhdysvaltojen politiikasta, maan sairausvakuutusjärjestelmästä sekä kongressin toimintatavoista. On tarkoitus saada selville, miksi kongressiedustajien kielenkäyttö oli sellaista kuin oli. Tällainen metodologia on lähellä sitä ajatustapaa, joka aukenee Quentin Skinnerin kirjoituksista. Toinen metodinen linja on perinteisempi retoriikan analyysi eli puheissa käytettyjen retoristen keinojen pohtiminen. Keskustelussa oli kaksi laajempaa aihepiiriä, talous ja jonkinlainen kansallinen jatkuvuus. Republikaanit onnistuivat esittämään lakipaketin vaikutuksen hyvin negatiiviseksi osavaltioiden ja liittovaltion taloudelle sekä pelottelemaan yleisöä lain myötä kansalaisille lankeavilla maksuvelvoitteilla. Republikaanit syyttivät samoin lakiprosessia epädemokraattiseksi. Lisäksi itse lakia kritisoitiin maan luonteen vastaiseksi sekä kansallisia perinteitä ja jatkuvuuksia rikkovaksi. Demokraatit yrittivät kiistää kaikki nämä väitteet ja todistella reformin olevan maan traditioiden mukainen ja lisäksi talousvaikutuksiltaan positiivinen. Molempien puolten puheissa oli yleensä nähtävissä oman puolueen linjan mukainen retoriikka, jossa toistui samoja standardimuotoisia ilmauksia. Ideologialtaan republikaanien puheet olivat kauttaaltaan konservatiivisia ja demokraattien puheissa oli paljon liberaalia ainesta. Republikaanisen puolueen kansanomainen tyyli näkyi puheissa joskus tietynlaisena populismina, demokraattien puheissa taas painotettiin usein keskiluokan asian ajamista. Keskiluokan korostamista on mahdollista selittää siten, että puolue oli profiloitunut niin paljon erityisryhmien asian ajajana, että se oli vieraannuttanut monia keskiluokkaisia kannattajia. Lisäksi vaikutusvaltainen teekutsuliike toi puheisiin oman lisänsä konservatisoimalla republikaanien retoriikkaa. Se sai myös molempien puolueiden edustajia sisällyttämään puheisiinsa viittauksia kansakunnan perustaviin dokumentteihin. Käytettyjen retoristen keinojen osalta tärkeässä asemassa olivat viattoman puolustus, metaforiset ilmaukset, auktoriteetteihin vetoaminen ja puhujakategoriat. Demokraatit kertoivat huonossa asemassa olevista ihmisistä ja esittivät, että laki tulisi auttamaan heitä. Metaforiset ilmaukset olivat tärkeitä, jotta tuli mahdolliseksi havainnollistaa abstrakteja asioita vertauksilla, kuten valtion velan kasvamisen vaarallisuutta republikaanien puolella. Auktoriteetteihin vetoaminen ja puhujakategoriat näkyivät siten, että puhujat vetosivat itsensä tai jonkun muun toimijan kantaan reformista antaen ymmärtää, että kyseisellä toimijalla olisi asiantuntemusta talousasioista tai terveydenhoidosta. Demokraatit olivat terveysdebatissa reaktiivisessa asemassa, eli pakotettuja vastaamaan republikaanien argumentteihin, koska he olivat viemässä läpi laajaa liberaalin sävyistä muutosta, jota vastaan oli voimakasta konservatiivista liikehdintää. Demokraattien tilanne oli hankala myös siksi, koska he joutuivat lepyttelemään Medicarensa puolesta pelkääviä seniorikansalaisia, jotka muodostivat voimakkaan äänestysblokin syksyllä 2010 tulossa olleissa vaaleissa. Terveysreformi ja kongressidebatti olivat poliittiselta merkitykseltään suuria ja nykyäänkin republikaaninen puolue on vahvasti sitoutunut kumoamaan lakipaketin. On siis mahdollista ajatella, että reformi ja siitä käyty debatti ovat historiallisesti lähellä. Niiden analyysi tarjoaakin avaimia nykypäivän yhdysvaltalaisen politiikan ymmärtämiseen.