Browsing by Author "Torkkel, Heidi"

Tutkielmassa tarkastellaan kuluttajan vastuuta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä. Koska suomalaiset kuluttajat maksavat päivittäisiä ostoksiaan eniten maksukortilla ja verkkopankkitunnuksilla, tarkastellaan tutkielmassa niiden väärinkäyttöä. Tässä tutkitaan siten kuluttajan ja pankin/luottokorttiyhteisön eli maksupalveluntarjoajan välistä vastuunjakoa maksukortin ja verkkopankkitunnusten oikeudettomasta käytöstä. Oikeudettomasta käytöstä on kyse tyypillisesti siitä, että maksuväline on kadonnut, anastettu tai se on muutoin päätynyt sivullisen haltuun ja sitä käytetään väärin. Saatuaan maksuvälineen haltuunsa, sivullinen voi nostaa sillä automaatista rahaa tai maksaa ostoksia myyjän tiloissa. Kun maksukorttiin on liitetty lähimaksuominaisuus, on sen väärinkäyttö myös helpottunut. Lähimaksuominaisuudella maksettaessa maksukorttia ei tarvitse syöttää maksupäätteeseen, vaan kortilla maksetaan ja maksu hyväksytään vilauttamalla maksukorttia maksupäätteen vieressä. Lähimaksaminen ei siten edellytä maksukortin pin-koodin tietämistä ja tämän vuoksi maksukortin väärinkäyttö on helpottunut. Näin ollen mielenkiintoinen kysymys on, että edellytetäänkö kuluttajalta jatkossa huolellisempaa toimintaa maksukortin säilyttämisen suhteen. Fyysisen maksuvälineen lisäksi maksuvälinettä voidaan käyttää väärin sen tietojen avulla. Tällöin sivullinen pystyy maksamaan niillä ostoksia verkossa ja tekemään oikeudettomia tilisiirtoja. Viime vuosina erilaiset tietojenkalasteluhuijaukset ovat lisääntyneet ja niillä pyritään saamaan maksuvälinetietoja haltuun. Myös lukuisiin suomalaisiin kuluttajiin on kohdistunut tietojenkalasteluhuijauksia. Tyypillisesti niissä havitellaan kuluttajien verkkopankkitunnuksia, joilla voi aiheuttaa merkittävää vahinkoa. Kuluttajan vastuu on olennaisesti muuttunut maksupalvelulain säätämisen jälkeen ja viimeisimmät muutokset vastuun sääntelyyn tehtiin vuoden 2018 alussa. Kuluttajan vastuun sisältöä tarkastellaan maksupalvelulain säännösten valossa ja niiden perusteella kuluttaja voi joutua vastuuseen kolmella eri perusteella; kuluttaja on vastuussa maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä, jos hän on 1) luovuttanut maksuvälineen sen käyttöön oikeudettomalle, 2) toiminut huolimattomasti tai 3) laiminlyönyt ilman aiheetonta viivytystä ilmoittaa maksupalveluntarjoajalla maksuvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai muusta oikeudettomasta käytöstä. Kuluttajan vastuuta on kuitenkin rajoitettu 2 ja 3 kohdan tilanteissa 50 euroon, jos kuluttaja ei ole toiminut törkeän huolimattomasti tai tahallisesti. Näin ollen törkeän huolimattomuuden rajanvedolla on keskeinen merkitys kuluttajan vastuun kannalta ja tätä pyritään tässä tutkielmassa selvittämään. Kuluttajan vastuuta on myös rajoitettu erinäisillä perusteilla, joita tässä tutkielmassa myös tutkitaan. Tutkielman systematiikka noudattaa pitkälti vastuusääntöjen systematiikkaa. Lopuksi tutkielmassa tuodaan myös esiin vastuujärjestelmän ongelmia ja pohditaan järjestelmän kehitysmahdollisuuksia. Tutkielmassa selvitetään voimassa olevan oikeuden sisältöä, joten tutkielmassa käytetään metodina lainoppia. Kuluttajan vastuun määrittely on tapauskohtaista ja riippuvainen suuresti tapauksen olosuhteista, minkä vuoksi tutkielmassa hyödynnetään runsaasti oikeuskäytännöstä löytyvää materiaalina. Tutkielmassa pyritään huomioimaan uudet väärinkäytön muodot ja niistä erityisesti tietojenkalasteluhuijaukset. Lisäksi lähdemateriaalina käytetään myös Norjan ja Ruotsin käytäntöä, joita käytetään sekä vertailuun että tulkinta-apuna. Tutkielmassa havaitaan, että käytännössä maksupalveluntarjoaja kantaa vastuun oikeudettomasta käytöstä ja kuluttaja voi joutua vastuuseen vain erittäin moitittavan toiminnan tai laiminlyönnin johdosta. Tästä huolimatta järjestelmä ei ole täysin ongelmaton, mihin paneudutaan työn lopussa ja pohditaan mahdollisia kehitysmahdollisuuksia ongelmien poistamiseksi.