Browsing by Author "Torkki, Paulus"
Now showing items 1-5 of 5
-
Vanhala, Antero; Lehto, Anna-Rosa; Maksimow, Anu; Kivivuori, Sanna-Maria; Torkki, Paulus (2021)Objective: The choice of patient outcomes in clinical quality registries is crucial for comparable and relevant data collection. Ideally, a uniform outcome framework would guide the assessment of outcomes. We set out to find a suitable published framework and validate it in clinical quality registries. Study design and Setting: A literature review was conducted to find an outcome framework that is patient-centric, easy-to-use, shared with clinical research, and allows registry evaluation. Chosen outcome framework was validated by extracting and classifying outcomes from 63 clinical quality registries at HUS Helsinki University Hospital, Finland. Results: COMET taxonomy was chosen from 23 published frameworks. HUS Clinical quality registries showed great variation in outcome domains and in number of measures. Physiological outcomes were present in 98%, resource use in all, and functioning domains in 62% of the registries. Patient-reported outcome measures were found in 48% of the registries. Conclusions: The COMET taxonomy was suitable for evaluating the choice of outcomes in clinical quality registries while some improvements are suggested. HUS Helsinki University Hospital clinical quality registries exist at different maturity levels showing room for improvement in life impact outcomes and in outcome prioritization. This article offers a comparison point for other registry evaluators.
-
Hakanen, Oskari; Tolvi, Morag; Torkki, Paulus (2023)Tutkimuksen tarkoitus oli vertailla HUS Korva-, nenä-, kurkkutautien klinikan tonsillittipotilaiden hoitopolkuja ja niiden kustannuksia. Tonsilliittipotilaat ovat korva-, nenä- ja kurkkutautien suurimpia potilasryhmiä ja tonsillektomiat yleisimpiä toimenpiteitä. Vuonna 2019 Suomessa tehtiin 7183 tonsillektomiaa. Etälääketieteellisillä prosesseilla olisi mahdollista tehostaa näiden potilaiden hoitoa ja saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Potilasdatamme alkaa syyskuusta 2020 ja päättyy elokuuhun 2022. Datan ovat keränneet klinikan lääkärit. Tänä aikana tonsilliittipotilaat ohjattiin kolmelle eri hoitopolulle: poliklinikkakäynti, puhelimitse hoidettu etävastaanotto ja verkkopohjainen digihoitopolku. Digihoitopolulle ohjatut potilaat kävivät läpi digihoitopolun materiaalit läpi mobiililaitteella omalla ajallaan. Digihoitopolku sisältää oireisiin liittyvien kysymyksien lisäksi materiaalia mahdollisesta leikkauksesta ja siitä toipumisesta. Digihoitopolun vastausten perusteella lääkäri pystyy tekemään leikkauspäätöksen tapaamatta potilasta. Kustannuksia analysoimme neljällä tasolla: laskutettavat kustannukset kunnalle, realisoituneet kulut klinikalle, potilasmaksut sekä lääkärin potilaan hoitopolkuun käyttämä aika. Vähintään kolmasosa tonsilliittipotilaista soveltui etälääketieteeseen. Digihoitopolku oli merkittävästi edullisempi kaikissa neljässä mitatussa kategoriassa kuin puhelimitse hoidetut etävastaanotot. Digihoitopolku oli todennäköisesti edullisempi kuin poliklinikkamalli kolmessa mitatuista kategorioista. Lisäksi digihoitopolku vapauttaa klinikan resursseja tehokkaampaan käyttöön, mikä lisää kustannusvaikuttavuutta. Myös potilaan hoitoon käyttämä aika ja kustannukset vähenevät, kun klinikalle matkustaminen ei ole välttämätöntä. Tutkimus osoittaa, että merkittävä osa tonsilliittipotilaista soveltuu etälääketieteeseen. Merkittäviä kustannussäästöjä potilaan ja hoitavan organisaation kannalta voidaan saavuttaa oikein kohdennetuilla digihoitopoluilla. Tonsilliittipotilaat soveltuvat pre-operatiiviselle digihoitopolulle, jonka avulla leikkauspäätöksen tekeminen on mahdollista.
-
Lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetuksen vaikutukset yliopistosairaalassa Myllymäki, Leena; Riikonen, Emilia; Kaila, Minna; Pitkäranta, Anne; Torkki, Paulus (2019)Tutkimuksen kohteena oli Helsingin yliopistollinen keskussairaala (HYKS). Tutkimuksessa selvitettiin erikoislääkäreiden työajan jakautumista, lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetustoimintaan liittyviä tehtäviä sairaalassa sekä siitä koettuja hyötyjä ja haittoja. Lisäksi selvitettiin opettamisesta koituvia henkilöstökustannuksia. Tarkasteltaviksi tulosyksiköiksi valittiin isoilla sekä kirurgisilla että konservatiivisilla erikoisaloilla koulutusta antavia tulosyksiköitä. Tarkasteltava ajankohta oli vuosi 2017. Aineisto kerättiin vuoden 2018 aikana haastattelemalla pääasiassa esimiesasemassa olevia lääkäreitä HYKSin kolmessa eri tulosyksikössä. Yhteensä 18:n haastattelun avulla selvitettiin 265:n lääkärin työajan jakaumat ja vastaukset muihin tutkimuskysymyksiin. Henkilöstökustannuksien arvioimiseen käytettiin HYKSin lääkäreiden palkkakustannuksia ja haastatteluista saatuja työaika-arvioita. Tutkimuksessa ilmeni, että yliopistosairaalan erikoislääkäreiden työajasta menee yhteensä 12,6% lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opetus ja ohjaustoimintaan. Tämä vastaa henkilöstökustannuksissa noin 26 miljoonaa euroa. Opetustoiminta on monipuolista ja se koostuu muun muassa käytännön opettamisesta, konsultointeihin vastaamisesta ja teoreettisesta opettamisesta. Kokonaisuudessaan opetustoiminta koettiin tärkeänä asiana ja siitä koettiin olevan enemmän hyötyä kuin haittaa. Yliopistosairaalalla on iso ja tärkeä yhteiskunnallinen vastuu lääketieteen opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkäreiden opettamisessa. Lähes kaikki (92%) yliopistosairaalan erikoislääkäreistä osallistuu opetustoimintaan. Valtion koulutuskorvaus ei arvion mukaan kata kaikkia opetustoiminnan kustannuksia. Koulutuskorvaus lääkäreiden peruskoulutukseen sekä lääkäreiden ja hammaslääkäreiden jatkokoulutukseen HUSille vuonna 2017 oli noin 14 miljoonaa euroa, eli noin 12 miljoonaa euroa vähemmän kuin arvioitu opetuksen osuus henkilöstökustannuksista.
-
Virtanen, Teropekka; Torkki, Paulus; Kaila, Minna (2018)Odotusaika ja asiakkaan arvo ajanvarausprosessissa, Case: Lean-ajattelun hyödyntäminen yksityisen hammasklinikan ajanvarausprosessin kehittämisessä Lähtökohdat: Tavoitteena oli selvittää, miten terveydenhuollon ajanvarausprosessia voidaan kehittää Lean-ajattelun avulla, potilaiden ajan hukkaa ja virtaustehokkuutta tarkastelemalla. Potilaan aikaa hukataan arvoa tuottamattomaan odottamiseen. Ajanvarausprosessissa tehdään valintoja siitä, millaiseen hoitojonoon potilas päätyy, millaisen vastaanottoajan hän saa ja millaiseen diagnoosi- ja hoitoprosessiin hänet ohjataan. Nämä valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka kauan potilas odottaa. Lean on toimintastrategia ja organisaation kehittämisfilosofia, joka pyrkii tuottamaan asiakkaalle arvoa tavoittelemalla virtaustehokkuutta. Virtaustehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osuus asiakkaalle arvoa tuottavilla toiminnoilla on koko valmistumisajasta eli läpimenoajasta. Virtauksen tehostamisen ja läpimenoajan lyhentämisen tärkeimpänä keinona on hukan poistaminen. Menetelmät: Tutkimuksessa kartoitettiin aikaisempia tutkimuksia aiheesta ja niitä sovellettiin tapaustutkimuksen yhteydessä, haastattelututkimuksessa yksityisellä hammasklinikalla. Aineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin teoriasidonnaisesti. Aineistosta tehdyistä löydöksistä tehtiin tulkintoja ja löydöksille etsittiin tulkintojen tueksi teoriasta selityksiä tai vahvistusta. Lisäksi tarkasteltiin, tuoko tutkimus esiin jotakin sellaista uutta, jota aiemmista tutkimuksista ja teorioista ei ilmene. Tulokset: Hammasklinikan potilasvirta on epätasaista ja huonosti ennustettavaa. Asiakkaita ei segmentoida standardoituihin hoitopolkuihin sairaustyypeittäin. Hammaslääkärit mieltävät potilaansa ominaan, eivätkä mielellään lähetä potilasta kollegalle. Suhtautuminen kerralla kuntoon -malliin on kielteistä. Hammaslääkärien mielestä potilaan ajan hukkaa voidaan vähentää huolellisella diagnosoinnilla ja riittävän pitkillä vastaanottoajoilla. Päätelmät: Leanin mukaisesti potilaan ajan hukkaa voidaan minimoida hoitamalla mahdollisimman suuri osa potilaan hoitotarpeesta yhdellä käyntikerralla. Virtaustehokkuuden saavuttamiseksi potilaat segmentoidaan standardoituihin hoitopolkuihin hoitotarpeiden mukaan. Yksityisyrittäjänä toimivan hammaslääkärin motivoiminen uuteen toimintamalliin vaatii palkitsemisjärjestelmien uudistamista. Avainsanat: Suun terveydenhuolto, terveydenhuollon tuotantotalous, ajanvarausprosessi, ajanvaraukset ja aikataulut, terveydenhuollon prosessien arviointi, terveyspalvelujen hallinto, Lean, Lean-ajattelu, vastaanottomallit, yksityishammaslääkäri
-
Haapatalo, Erik; Reponen, Elina; Torkki, Paulus (2023)Johdanto: Kaizenin soveltaminen voi parantaa tuottavuutta terveydenhuollossa, mutta tulosten ylläpitäminen pitkäaikaisesti on osoittautunut haastavaksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida Kaizen-tapahtumien aikaansaamia tulosparannuksia ja niiden ylläpitämistä sekä tunnistaa selittäviä tekijöitä muutosten pysyvyydelle ja taantumiselle. Menetelmät: Kaizen-tapahtumia järjestettiin 26:lle erikoissairaanhoidon yksikölle Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Aineisto sekamenetelmäanalyysiä varten kerättiin 21 puolistrukturoidulla haastattelulla sekä suorituskykymittareilla. Tulokset: Noin puolet yksiköistä onnistuivat kehittämään toimintaansa Kaizenin avulla. Tässä tutkimuksessa tunnistettiin viisitoista selittävää tekijää muutoksen pysyvyydelle ja taantumiselle. Työkulttuuri ja motivaatio jatkuvaan kehittämiseen nousivat esiin tärkeimpinä pitkäaikaisten tulosten pysyvyyttä selittävinä tekijöinä – ajanpuute parantamistoimiin ja suuri työkuormitus selittivät taantumista. Onnistunut valmistautuminen ja seuranta parantavat muutoksen pysyvyyttä. Kolmetoista yksikköä saavutti pitkäaikaisia tuloksia, kolme ei pystynyt ylläpitämään tuloksia ja viidellä yksiköllä oli vaikeuksia saada mitään parannuksia aikaiseksi. Johtopäätökset: Tämä tutkimus selittää tulosparannusten pitkäaikaista pysyvyyttä tuoden uusia oivalluksia Kaizen-tutkimukseen. Havaintomme voivat edesauttaa onnistuneiden Kaizen- tapahtumien järjestämistä. Tapahtumat voivat olla järjestämisen arvoisia, vaikka pitkäaikaisia tuloksia ei voida taata. Yksiköt, joissa työkulttuuri ja motivaatio tukee Kaizenia tyypillisesti pärjäävät kehittämisessä. Yksikön tulee pyrkiä luomaan perusta Kaizenille ennen Kaizen- tapahtuman järjestämistä. Yksiköt, joilta puuttuu perusta, voidaan tunnistaa ja niiden menestysmahdollisuuksia voidaan parantaa koulutuksen ja ohjauksen kautta. Negatiiviset tekijät, kuten suuri työmäärä ja riittämätön seuranta, tulee tunnistaa ennakoivasti ja hallita asianmukaisesti varaamalla kehitystyöhön riittävästi aikaa ja resursseja.
Now showing items 1-5 of 5