Browsing by Author "Toroskainen, Essi"

Tämä Pro gradu –työ tarkastelee julkista keskustelua työhyvinvoinnista Helsingin Sanomissa. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomissa 24.9.1999-8.9.2014 välisenä aikana julkaistuista työhyvinvointiaiheisista teksteistä. Aineisto käsittää yhteensä 112 artikkelia. Tutkielman tavoitteena on selvittää työhyvinvoinnin saamia merkityksiä siitä käytävässä julkisessa keskustelussa. Työhyvinvointia käsitellään mediassa näyttävästi, ja keskusteluun osallistuvat tahot ovat moninaisia. Työhyvinvointia merkityksellistetään keskusteluissa kuitenkin vaihtelevin, jopa ristiriitaisin tavoin ja siihen liitetään erilaisia odotuksia, toiveita ja näkemyksiä. Tutkimuksessa analysoidaan kehys- ja diskurssianalyysin avulla sitä, minkälaisia merkityksiä työhyvinvointi saa Helsingin Sanomien tuottamassa julkisessa keskustelussa sekä minkälaista diskursiivista kuvaa työhyvinvoinnista keskustelu kokonaisuudessaan tuottaa. Tutkimuksen teoreettinen kontribuutio on yhtäältä työhyvinvoinnin tutkimuskentän syventämisessä ja erityisesti se kääntää katseen työhyvinvointiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Toisaalta se pureutuu merkitysten ja diskurssien rakentumiseen sekä määrittelyvallan ja toimijuuden problematiikkaan journalistisissa teksteissä. Metodisesti tutkimus yhdistää kvantitatiivista sisällön erittelyä sekä kehys- ja diskurssianalyyttista tutkimusta. Tutkimuksen tuloksena esitetään kaksi vallitsevaa työhyvinvoinnin diskurssia, jotka rakentuvat teksteissä ilmenevissä työhyvinvoinnin kehyksissä. Vallitsevina työhyvinvoinnin kehyksinä näyttäytyvät talouden- johtamisen- ja jaksamisen kehykset. Vallitsevina työhyvinvoinnin diskursseina esitetään arjen puurtajat –kokemusdiskurssi sekä suomalaisen työn pelastajat –talkoodiskurssi. Ne rakentavat kuvaa työhyvinvoinnista yhtäältä tuottavana sijoituksena ja taloudellisen riskin minimoimisena, jossa hyvinvoinnin lisääntyminen itsessään ei ole arvokasta ja kansalaiset ovat voimattomia hallitsemaan omaa hyvinvointiaan. Toisaalta työhyvinvointi näyttäytyy teksteissä yhtenä kansallisen tulevaisuusstrategian työkaluna, jossa työhyvinvointia koskevan asiantuntijuuden avulla kansalaiset valjastetaan hallitsemaan omaa hyvinvointiaan, ja sitä kautta turvaamaan hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Johtopäätöksissä työhyvinvointikeskustelun todetaan olevan yhteydessä yhteiskunnassa käytävään laajempaan arvokeskusteluun ja arvojen muutokseen. Pahoinvointi työelämässä alistuu keskustelussa tärkeimpinä näyttäytyvien taloudellisten tavoitteiden alla luonnolliseksi ja hyväksyttäväksi osaksi kehitystä, jossa ihmisten hyvinvointi on tavoiteltavaa ainoastaan osana talouden ja tuottavuuden strategioita. Näkökulmat työhyvinvointiin ovat toisaalta menneeseen katsovia korostaen työntekijöiden asemaa yhteiskunnan vallanpitäjien armoilla, toisaalta ne luotaavat tulevaa avoimuuden ja yhteistyön kautta. Politiikan toimijoiden perääntyminen keskustelusta edellyttää journalismilta entistä aktiivisempaa otetta aidon dialogisuuden rakentamisessa erityisesti kansalaisyhteiskunnasta nousevien avausten sekä muiden keskusteluun osallistuvien tahojen välille.