Browsing by Author "Tossavainen, Sini"

Arvopaperimarkkinoilla saatetaan törmätä tilanteeseen, jossa havaitaan arvopaperin liikkeeseenlaskijan laiminlyöneen arvopaperimarkkinalain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa joko jättämällä antamatta tietoja tai antamalla totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Tiedonantovirheen julkitulo on voinut aiheuttaa kurssilaskun, jonka seurauksena sijoittajat saattavat tuntea tarvetta vaatia vahingonkorvausta tiedonantovirheen aiheuttaman kurssilaskun johdosta. Arvopaperimarkkinalain 16 luvun 1 §:n mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa toiselle vahinkoa arvopaperimarkkinasäädösten vastaisella menettelyllä, on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon. Vaikka saattaa olla helppoa määrittää markkinatoimijan rikkomukset markkinoilla, tiedonantovirhetilanteessa hankalaksi muodostuu sen määrittäminen, milloin markkinatoimijan voidaan katsoa aiheuttaneen vahinkoa toiselle markkinatoimijalle. Vahingonkorvauksen edellytyksenä voidaan pitää sitä, että havaitaan tiedonantovirheen vaikuttaneen kurssiin. Sen sijaan on kiistanalaista, onko sijoittajalla oikeus vahingonkorvaukseen riippumatta siitä, onko tämä tehnyt sijoituspäätöksensä juuri virheellisen tiedon perusteella. Käytännössä kysymys on siitä, onko vahingonkorvauksen edellytyksenä se, että sijoittaja on tutustunut annettuihin tietoihin. Puhutaan sijoittajan sijoituspäätöksen ja tiedonantovirheen välisestä syy-yhteydestä. Yhdysvalloissa oikeuskirjallisuudessa sijoituspäätöksen ja virheellisesti annettujen tietojen välisen syy-yhteyden merkitykseen on otettu kantaa eri teorioiden turvin niin oikeustieteilijöiden kuin tuomioistuintenkin puolesta. Yhdysvaltalaisia syy-yhteysteorioita on omaksuttu tai vähintään niillä on perusteltu ensin ruotsalaisia ja sittemmin suomalaisia vahingonkorvauksen edellytyksiä arvopaperimarkkinoilla. Sijoituspäätöksen ja tiedonantovirheen välinen syy-yhteys vahingonkorvauksen edellytyksenä on yleisesti kiistanalainen. Suomessa varsinainen oikeustila suhteessa sijoittajan sijoituspäätöksen ja virheellisesti annettujen tietojen väliseen syy-yhteyteen on epäselvä. Oikeuskäytännössä tähän syy-yhteyteen on kiinnitetty huomiota vahingonkorvauksen edellytyksenä, kun taas valtaosa oikeuskirjailijoista kritisoi syy-yhteyden pitämistä edellytyksenä niin yleisesti kuin kyseisien tuomioiden osaltakin. Tätä suhteellisen epäselvää oikeustilaa tarkastellaan tutkielmassa sekä kotimaisessa että ulkomaisessa oikeus-kirjallisuudessa ja tuomioissa esitettyjen näkökulmien perusteella. Keskeisinä näkökulmina ovat markkinoiden toimivuus ja vahingonkorvauksen yleiset periaatteet. Tutkimuksessa selvitetään, millaista syy-yhteyttä tulisi pitää tiedonantovirheestä seuraavan vahingonkorvausvaatimuksen edellytyksenä. Tutkimuksessa selvitetään, miten sijoituspäätöksen ja tiedonantovirheen välisen syy-yhteysedellytyksen hyväksyminen vaikuttavaisi sijoittajan suojaan ja markkinoiden toimivuuteen. Tutkimuksessa pohditaan sijoittajan sijoituspäätöksen ja virheellisesti annettujen tietojen välisen syy-yhteyden vaatimuksen vaikutuksia myös vastapainona olevan oikeushyvän, yritysten toimintamahdollisuuksien ja oikeuksien, kannalta. Tavoitteena on esittää toimiva ehdotus korvausnormiston selkeyttämiseksi ja täsmentämiseksi.