Browsing by Author "Tsatsa, Anna"

Tutkimus tarkastelee monikielisten ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien kielellistä repertuaaria suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kymmenen vuotta Suomessa asuneiden infor-manttien monikielisyys näyttäytyy heidän arjessaan tänä päivänä. Vuorovaikutussosiolingvistiikan alaan kuuluva työ tarkastelee monikielisyyttä vuorovaikutuksen mikrotasoalla ja perehtyy tarkemmin koodinvaihdon ja puhuttelun ilmiöi-hin. Tutkielman informantteina on kaksi afrikkalaistaustaustaista ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajanaista. Aineisto on kerätty pääasiassa informanttien kotona etnografisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen vuoden 2011 aikana. Aineisto koostuu eri tilanteissa tehdyistä nauhoituksista, osallistuvaan havainnointiin perustuvista kenttäpäiväkirjamerkinnöistä, haastatteluista ja sosiaalisten verkostojen kuvauksesta. Suurin osa litteroiduista nauhoituksista on perheenjäsenten keskinäisistä vuorovaikutustilanteista. Lisäksi aineistossa on muutamia nauhoituksia ystävien välisistä tilanteista kodin piiristä ja työpaikalta. Tutkielman aluksi käsitellään Suomen väestörakenteen monikielistymistä. Lisäksi esitellään informanttien kotimaiden Kenian ja Sambian kielellisä tilanteita kielisosiologisesta näkökulmasta. Informanttien itse piirtämät kuviot sosiaalisista verkostoista havainnollistavat puolestaan yksilötason kielenkäyttötilanteita. Kuvioista selviävät informanttien sosiaaliset kontaktit ja kielet, joita he käyttävät vuorovaikutuksessa. Kuvioiden perusteella molemmat informantit käyttävät ainakin neljää kieltä arjessaan. Erityisesti perheensisäinen vuorovaikutus on monikielistä. Perheissä käytetään päivittäin 3-4 kieltä. Kuviot osoittavat myös, kuinka laajat ja aktiiviset ovat informanttien transnationaaliset verkostot. Vuorovaikutuksen mikrotasolla tutkimus selvittää, miten eri kielet ja niiden vaihtelu toimivat yksilön resursseina. Aineis-tossa esiintyy useita perinteisiä koodinvaihdon funktioita, joissa puhujat orientoituvat eri kieliin eri koodeina, kuten aikuisten kesken tapahtuvassa kielenylityksessä tai puhujien siirtyessä salakieleen. Aineistossa on myös tapauksia, joissa koodinvaihdolle ei välttämättä voida osoittaa funktioita ja raja kielten välillä osoittautuu epäselväksi. Toisena ilmiönä tutkielma tarkastelee puhuttelua ja erityisesti puhuttelumuotojen käyttöä vuorovaikutuksen resurssina. Tarkasteltavat puhuttelumuodot ovat pääasiassa puhuttelusanoja, jotka kuuluvat eteläisen Afrikan perinteiseen kunnioi-tusjärjestelmään, jota kutsutaan zulun kielellä hloniphaksi. Varsinkin sambialainen informantti osoittautui puhuttelusano-jen aktiiviseksi käyttäjäksi tilanteissa, joissa lapset ovat läsnä. Tutkimus osoittaa, että informanttien sosiaaliset verkostot mahdollistavat eri kielten käytön ja säilymisen osana kielellis-tä repertuaaria. Vaikka informanteilla on paljon yhteistä, eroavat heidän sosiaaliset verkostonsa etenkin suomen kielen käytön suhteen. Tutkielma avaa jatkotutkimuspolkuja harvinaisempien vähemmistökielten käytöstä Suomessa, kuten informanttien sosiaalisten verkostojen hyödyntäminen monikielisyyden mikrotason tutkimuksessa tai perinteisen kun-nioitusjärjestelmän puhuttelumuotojen tarkastelun toisen sukupolvien kielenkäytössä.