Browsing by Author "Tuokko, Alma"

Tutkielmani käsittelee eteläviron ja vatjan kielissä esiintyviä terminatiivisia ilmauksia ja niiden rakenteita. Terminatiivisella ilmauksella tarkoitan sellaista lausetta, joka sisältää jonkin terminatiiviseksi määritellyn kielellisen elementin, kuten terminatiivisijamuodon, terminatiivisen postposition tai terminatiivisen adverbin. Tavoitteeni on selvittää, millä tavoin terminatiivinen luenta näissä ilmauksissa muodostuu. En ole rajannut tutkielmaani edustamaan vain yhtä teoreettista suuntausta, vaan hyödynnän teoreettisena taustana niin kognitiivista kielentutkimusta kuin typologistakin näkökulmaa. Terminatiivisen luennan hahmottamisessa hyödynnän kognitiivisen kielentutkimuksen skeemaa eli yleistävää mallia terminatiivisuudesta, jonka mukaan terminatiivisuus koostuu jatkumosta ja rajattuudesta. Analysoimalla ilmausten aktionaalisia ja aspektuaalisia ominaisuuksia sekä niiden morfosyntaktista rakennetta pyrin selvittämään, miten jatkumo ja rajattuus ilmauksissa elaboroituvat, ja onko eteläviron ja vatjan välillä näiden piirteiden elaboroitumisessa jotakin eroja. Ilmausten analysoinnissa käytän morfosyntaktista analyysia, ja aineiston jaottelen sekä laadullisesti että määrällisesti. Aineistot olen kerännyt molemmista kielistä Tarton yliopiston viron kielten ja sukulaiskielten korpuksesta, ja lisäksi eteläviron osalta Uma Leht -sanomalehden arkiston materiaaleista sekä vatjan osalta aiemmin julkaistuista kielennäytteistä. Aineistot koostuvat 139 eteläviron esimerkistä ja 128 vatjan esimerkistä. Tutkielmani perusteella vaikuttaisi siltä, että eteläviron ja vatjan ilmausten terminatiivinen luenta muodostuu toisiaan vastaavasti, mutta riippuu aktionaalisilta ja aspektuaalisilta ominaisuuksiltaan aina rajattuuden tyypistä. Konstruktioissa eteläviron ja vatjan välillä esiintyi joitain eroja: etelävirossa erilaisia konstruktioita ilmeni toisaalta enemmän, mutta eteläviro sisällytti lähes kaikkiin konstruktioihin terminatiivisijan. Vatjassa sen sijaan erilaisia konstruktioita esiintyi vähemmän, mutta toisaalta vatjassa oli mahdollista ilmaista terminatiivista merkitystä myös ilman terminatiivisijaa. Lisäksi kielten terminatiivisijasuffiksit ovat kehittyneet erityyppisistä lähtökohdista ja ovat täten muodoltaan toisistaan eriävät.