Browsing by Author "Tuokkola, Janne"

Tutkielmassa tuodaan esille valtiontukioikeuden, politiikan ja talouden vuorovaikutussuhteita käsittelemällä kehittämiskeskus Tekesin muutoksia oikeushistoriallisesta näkökulmasta. Valtiot ovat tukeneet yrityksiä kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi merkantilismin aikakaudelta lähtien. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välinen kilpailu avaruustekniikan ja asevarustelun saralla johti teknologisen yhteistyön parantamiseen valtion, korkeakoulujen ja yritysten välillä. Myös Suomi oli pakotettu ottamaan mallia kansainvälisestä kehityksestä parantaakseen kilpailukykyään. Suomessa aloitettiin vakavasti kehittää tiedepolitiikkaa 1960-luvulla. Erityisesti julkisen rahoituksen hyödyntäminen yritystoiminnassa nähtiin tärkeänä teknologian tason kohottamisen apuvälineenä. Tuotekehitykseen suunnattua valtiontukea koskevat suuntaviivat kehitettiin Suomessa 1960- ja 1970-luvulla. 1980-luvullle saakka tuotekehitystuen myöntämisestä vastasi ensisijaisesti kauppa- ja teollisuusministeriö. Keynesiläisen suunnitteluun pohjaavan makrotalouspolitiikan voidaan katsoa vaikuttaneen Suomessa suunnittelun ja ohjauksen tasolla 1960-luvulta lähtien. Keynesiläisen politiikan voidaan katsoa vaikuttaneen tutkimukseen ja tuotekehitykseen suuntautuvan valtiontuen käynnistämiseen. Tekes perustettiin 1983 tehostamaan aikaisemmin ministeriölle kuuluvia tehtäviä. Tekesin toiminta perustui jo aikaisempina vuosikymmeninä luotujen periaatteiden toteuttamiseen. Toimintaa ohjattiin ministeriöstä. Valtiontuen toimeenpano edellyttää materiaalista lainsäädäntöä. Materiaalinen lainsäädäntö jättää lain tulkitsijalle harkintavaltaa. Lainsoveltajan harkintavalta on kasvanut huomattavasti tutkimuksen kohteena olevana ajanjaksona. Suuria muutoksia Tekesiä koskevaan lainsäädäntöön toi EU-jäsenyys ja valtion laitosten siirtyminen tulosohjaukseen 1990-luvun alussa. Suomalainen valtiontukipolitiikka ja lainsäädäntö olivat kuitenkin huomioineet EU:n vaatimuksia jo 1970-luvulta lähtien. Tekesiä koskeva lainsäädäntö oli kuitenkin muokattava EU-oikeuden vaatimuksia vastaavaksi. Tulosohjausjärjestelmän pohjalta toteutettu tulossopimusjärjestelmä on luultavasti parantanut tukien vaikuttavuutta, ja tukia voidaan allokoida tehokkaammin. Vaikka ministeriötason valvonta on vähentynyt itseohjautuvuuden johdosta, hallinto-oikeudellinen valvontajärjestelmä ulottuu nykyisin valtionorganisaation sisälle. Valtion tarve osallistua teknisen tuotekehityksen rahoittamiseen lisääntyi teknologisen murroksen myötä 1980-luvulta lähtien. Valtion tavoitteena oli edistää Suomen kilpailukykyä. Tekes vaikutti omalla toiminnallaan valtiontukipolitiikkaan ja tuen määrän kasvuun. Perustuslain muutokset asettivat uusia vaatimuksia Tekesin toiminalle 2000-luvulla. Myös EU:n valtiontukipolitiikka suosi uusiin innovaatioihin tähtääviä valtiontukia erityisin ryhmäpoikkeusasetuksin. 2000- luvulle tultaessa kilpailukykypolitiikka sulautui yhteen innovaatiopolitiikan kanssa, minkä johdosta elinkeinopolitiikka, ministeriöt ja Tekes kokivat suuria muutoksia. Tutkimuksessa havaitaan, että politiikka, talous ja oikeus yhdistyvät valtiontukioikeudessa sellaisella tavalla, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Poliitikkojen on huomioitava lainsäädännön taloudelliset ja oikeudelliset reunaehdot. Toisaalta lain toimeenpanijan on huomioitava päätöksenteossaan oikeudellisset, taloudelliset, yhteiskuntapoliittiset ja muut tieteelliset näkökohdat.