Browsing by Author "Tuomaala, Katri"

Tämä tutkielma käsittelee keskiajan Pariisia Victor Hugon romaanissa Notre-Dame de Paris (1831). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälainen kuva Pariisista luodaan sekä kyseisen teoksen pää- että sivuhahmojen kautta. Teoreettisena taustana toimivat pääasiassa Michel de Certeaun käsitteet paikka ja tila, jotka yhdistetään kerronnassa henkilöhahmoihin liittyvään suoraan määrittelyyn ja epäsuoraan esittämiseen. Analyysi kohdistuu siis sekä kertojan antamiin suoriin määrittelyihin liittyen esimerkiksi hahmojen ulkonäköön, että hahmojen sanoihin ja tekoihin. Tässä tutkielmassa henkilöhahmojen funktio romaanissa nähdään kykynä muuttaa Pariisi liikkumattomasta, puhtaasti maantieteellisestä paikasta eläväksi tilaksi. Täten hahmot siis edustavat Pariisia ja luovat sen tunnelman. Tutkielmassa löydetään kolme keskiajan Pariisiin liittyvää ilmiötä, jotka tulevat ilmi teoksen henkilöiden kautta ja jotka määrittävät, minkälainen kuva Pariisista annetaan romaanissa. Ensimmäinen ilmiöistä on kaiken erikoisen kiehtovuus, joka ilmenee henkilöhahmojen tapana kiinnittää huomio hyvin nopeasti kaikkeen viihdyttävään ja kummalliseen positiivisessa tai negatiivisessa mielessä. Toinen ilmiö on niin sanottu kätkössä oleva Pariisi, joka syntyy teoksen hahmojen luoteenpiirteiden niistä puolista, jotka eivät ole heti romaanin aluksi näkyvillä tai jotka eivät näy juuri ollenkaan esimerkiksi muille kertomuksen henkilöille. Viimeinen ilmiö liittyy kuoleman ja väkivallan läsnäoloon romaanissa: kuolema ja väkivalta vaikuttavat jollakin tavalla kaikkien hahmojen elämään ja he itse osallistuvat väkivaltaisiin tekoihin. Suuri osa hahmoista myös kuolee. Näiden kolmen ilmiön nähdään muodostavan keskiajan Pariisin tunnelman Notre-Dame de Paris-romaanissa. Lisätutkimusta voitaisiin tehdä Pariisin representaatiosta koko Victor Hugon tuotannossa.