Browsing by Author "Tuomainen, Henna-Riikka"

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten tasinkoprivilegiin voidaan vedota tehokkaasti ja onko tasinkoprivilegi-ilmoitus tehokas muuttuneissa olosuhteissa? Tasinkoprivilegistä säädetään AL 103.2§:ssä: ”Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille”. Säännös on tarkoitettu vain leskelle henkilökohtaisesti kuuluvaksi oikeudeksi. Lesken tasinkoprivilegi suoja ulottuu sekä perillisiä että testamentinsaajia kohtaan. Ruotsissa on tasinkoprivilegiä vastaava säännös ÄktB 12:2§:ssä. Se kuitenkin eroaa joissain kohdin AL 103.2§:stä, kuten ÄktB 12:2§ soveltuu myös puolison periessä kuolleen puolisonsa ja lisäksi ÄktB 12:2§:n voi vedota myös puoliso, jolla on vähemmän varallisuutta kuin kuolleella puolisolla. Tutkimuksessani selvitän ensimmäiseksi sitä, miten tasinkoprivilegiin voidaan vedota tehokkaasti? AL 103.2§:n sanamuoto viittaa siihen, että tasinkoprivilegiin tulee vedota osituksessa. Tasinkoprivilegiin on lesken itse vedota osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison jälkeen eli jäämistöosituksessa. Lesken tulisi vedota tasinkoprivilegiin ”ennen osituksen tosiasiallista loppuun saattamista”, jotta tasinkoprivilegi-ilmoitus olisi mahdollisimman tehokas. Tasinkoprivilegi on normaali varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu. Näin ollen, sen katsotaan sitovan antajaansa yleisten oikeustoimiopillisten periaatteiden mukaisesti. Leski voi kuitenkin muuttaa mieltänsä tasinkoprivilegin suhteen osituksen reaaliseen vaiheeseen asti. Sen jälkeen on katsottu, ettei leski voisi enää muuttaa mieltänsä tasinkoprivilegin käyttämisen suhteen, ellei hän esitä perustetta. Avioliittolaissa ei ole määritelty, missä muodossa tasinkoprivilegi-ilmoitus tulisi antaa. Tasinkoprivilegiin liittyy määräämisvalta. Leskellä on oikeus päättää, vetoaako hän tasinkoprivilegiin vai ei. Leski voi päättää tehokkaasti myös olla käyttämättä tasinkoprivilegiä hyväkseen; tätä pidetään laillisena oikeustoimena eikä sitä käsitellä lahjana perillisille. Leski voi vedota tehokkaasti tasinkoprivilegiin myös osittain, eikä sitä pidetä myöskään lahjana. Sen sijaan lesken ei ole katsottu kuitenkaan voivan tehokkaasti luopua myöhemmin käyttämästä oikeudestaan tasinkoprivilegiin, eikä leski voi myöskään tehokkaasti vedota tasinkoprivilegiin ehdollisena: näitä pidetään lahjaveronalaisena luovutuksena. Tutkimuksessani selvitän myös sitä, onko tasinkoprivilegi-ilmoitus tehokas muuttuneissa olosuhteissa? Ensimmäiseksi käsittelen muuttuneena olosuhteena tilannetta, jossa eloonjäänyt puoliso kuolee kesken osituksen toimittamisen ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen ja leski on ehtinyt vedota osituksessa tasinkoprivilegiin. Onko tällöin lesken tasinkoprivilegi-ilmoitus tehokas ja voimassa hänen perillistensä hyväksi? Kysymyksestä on annettu KKO:2001:12 ratkaisu, jota käsittelen tutkielmassani. Ositus tulisi olla ainakin lähes kokonaan saatettu valmiiksi lesken eläessä, jotta siinä lesken vetoama tasinkoprivilegi-ilmoitus olisi tehokas ja lesken perilliset voisivat saada tasinkoprivilegin hyödykseen. Jos taas ositus kumotaan tai sitä moititaan ja se siirtyy uudelleen pesänjakajalle ratkaistavaksi, niin väliin tuleva lesken kuolema, estäisi tasinkoprivilegin siirtymisen lesken perillisten hyväksi. Seuraava muuttunut olosuhde, jota käsittelen tutkielmassani, on tilanne, jossa ositusperuste muuttuu avioero-osituksesta jäämistöositukseen ja näin ollen, eloonjäänyt puoliso on entinen eloonjäänyt puoliso, puolison kuoleman hetkellä. Entinen eloonjäänyt puoliso voi tehokkaasti vedota AL 103.2§:n ja välttyä suorittamasta tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, jos ensiksi kuollut puoliso kuolee, ennen kuin avioero-ositus on ehditty toimittaa loppuun puolisoiden eläessä. Tämän yhteydessä käsittelin myös vuonna 2016 annettua hovioikeuden ratkaisua HelHO:2016:15, jossa päädyttiin kuitenkin eri kannalle. Tuleeko oikeustila näin ollen muuttumaan? Kolmantena muuttuneena olosuhteena käsittelen tilannetta, jossa eloonjäänyt puoliso perii ensiksi kuolleen puolisonsa PK 3 luvun mukaan ja toimittaa pesänjaon PK 3:5a§:n mukaan. Onko mahdollista tällöin PK 3:5a§:n mukaisessa jaossa toimituttaa ositus, jossa leski voisi tehokkaasti vedota AL 103.2§:n? Tutkimuksessani käyn läpi KKO:1999:104 ratkaisua, jossa KKO otti kantaa siihen, voidaanko PK 3:5a§:n mukaisessa jaossa toimittaa laillista ositusta, jossa leski voisi vedota AL 103.2§:n. KKO katsoi, ettei PK 3:5a§:n tarkoittamassa jaossa voida toimittaa ositusta laillisesti. AL 103.2§ tulee sovellettavaksi vain osituksessa, joten eloonjäänyt puoliso ei voi näin ollen vedota tasinkoetuoikeuteen jaon yhteydessä. KKO:n linjauksesta on esitetty oikeuskirjallisuudessa puolesta ja vastaan argumenttia ja oikeustilan selventämistä on ehdotettu. Ilmiselvää, kuitenkin KKO:n ratkaisun perusteella on, ettei eloonjäänyt puoliso voisi vedota tehokkaasti AL 103.2§:n PK 3:5a§:n mukaisessa jaossa.