Browsing by Author "Tuomala, Essi"

Virolaisia maahanmuuttajia asuu Suomessa kymmeniätuhansia. Virolaisten maahanmuutto on pääosin työperäistä, minkä vuoksi heihin ei kohdistu samanlaisia kotouttamistoimenpiteitä kuin esimerkiksi pakolaisstatuksella maahan muuttaneisiin. Virolaisten integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan on aikaisemman tutkimuksen valossa ollut kuitenkin monia muita maahanmuuttajaryhmiä helpompi. Virolaisten maahanmuuttajien suuri määrä näkyy myös lastensuojelussa. Lastensuojelun virallisessa kontekstissa he ovat siitä huolimatta melko näkymätön maahanmuuttajaryhmä eikä heidän lastensuojeluasiakkuuksiaan ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisina virolaisten maahanmuuttajien lastensuojeluasiakkuudet näyttäytyvät huostaanottoasiakirjoissa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäinen kysymys koskee virolaisten maahanmuuttajien tavallisia lastensuojelullisia ongelmia ja sitä, miten näitä ongelmia on huostaanottoasiakirjojen mukaan yritetty avohuollon tukitoimin ratkaista. Toinen tutkimuskysymys liittyy virolaisten maahanmuuton erityispiirteeseen, transnationalismiin eli ylirajaisuuteen. Selvitän tässä työssäni, vaikuttavatko perheiden transnationaalit suhteet ja niiden tiiviys ongelmiin, joita perheet kohtaavat uudessa kotimaassaan Suomessa. Työni keskeisiä käsitteitä ovat lastensuojelun lisäksi transnationalismi ja akkulturaatio. Tutkimukseni aineistona toimivat virolaistaustaisia perheitä koskevat vuosina 2010–2016 laaditut huostaanottoasiakirjat, jotka luovutettiin minulle erään pääkaupunkiseudun kunnan sosiaalivirastosta ilman tunnistetietoja. Aineistossani on asiakirjoja yhteensä kymmentä perhettä ja neljäätoista lasta koskien. Lasten iät vaihtelevat neljän ja seitsemäntoista välillä. Aineistoni huostaanottoasiakirjat sisältävät huostaanottopäätöksen, sijaishuollon asiakassuunnitelman sekä joidenkin perheiden osalta myös sosiaalityöntekijän yhteenvedon perheen tilanteesta ja yhden perheen kohdalla lisäksi hakemuksen hallinto-oikeudelle tahdonvastaisessa huostaanottoasiassa. Metodinani toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Analyysini perusteella virolaisten maahanmuuttajien tavallisia lastensuojelullisia ongelmia ovat perheväkivalta, vanhempien ja teini-ikäisten nuorten päihteidenkäyttö, rikollisuus eri muodoissa, vanhempien tai lasten huono psyykkinen terveys sekä kouluikäisten lasten ja nuorten koulunkäynnin ongelmat. Huostaanottoon johtivat aineistoni perheissä tavallisimmin vanhempien päihteidenkäyttö tai nuoren päihdehakuinen ja/tai rikollinen käyttäytyminen. Perheiden ongelmat olivat kytköksissä akkulturaatioon ja erilaisiin akkulturaatiostrategioihin esimerkiksi siten, että hankaluuksiin joutuneiden nuorten akkulturaatiostrategiana toimi usein separaatio eli eristäytyminen. Kaikki aineistoni huostaanotetut teini-ikäiset olivat tulleet Suomeen kouluikäisinä, jotkut vasta murrosiässä. Perheiden ongelmat näyttivät liittyvän jossain määrin myös eritahtiseen maahanmuuttoon sekä lyhyeen maassa-asumisaikaan. Monet aineistoni lapsista oli otettu huostaan pian Suomeen muuton jälkeen, ja vaikuttaa siltä, että monien perheiden ongelmat olivat syntyneet jo Virossa, ja muutto Suomeen oli ehkä kriisiyttänyt tilanteita entisestään. Jaoin aineistoni perheet kahteen ryhmään suhteessa avohuollon tukitoimiin. Ensimmäiseen ryhmään kuului perheitä, joille oli tarjottu monenlaisia avohuollon tukitoimia, mutta perheiden oli vaikea sitoutua yhteistyöhön lastensuojelun kanssa, minkä vuoksi tukitoimista ei ollut heidän kohdallaan apua. Toisessa ryhmässä oli perheitä, joiden tilanteet olivat jo lastensuojelun puuttuessa perheen elämään niin kriisiytyneitä, ettei perheitä ollut enää mahdollista auttaa avohuollon keinoin. Määrittelin aineistoni perheiden transnationaalit siteet vahvoiksi, keskivahvoiksi tai heikoiksi. Transnationaalit siteet näyttäytyivät vahvimpina niissä perheissä, joissa oli teini-ikäisiä lapsia, ja jotka olivat tulleet Suomeen lasten ollessa kouluikäisiä. Vahvojen transnationaalien siteiden perheissä nuorten identiteetti vaikutti vahvasti virolaiselta ja perheiden elämä liikkuvalta ja sirpaleiselta. Vaikutti siltä, että tiivis yhteys Viroon haittasi näiden nuorten akkulturaatioprosessia Suomessa. Monet vahvojen transnationaalien yhteyksien ydinperheistä olivat hajaantuneet kahteen maahan. Toisaalta heikkojen transnationaalien siteiden perheissä ongelmat saattoivat johtua jossain määrin myös verkostojen puutteesta. Aineistoni analyysin perusteella päättelen, että virolaisia perheitä voitaisiin auttaa lastensuojelussa nykyistä paremmin esimerkiksi tekemällä tiiviimpää yhteistyötä virolaisten sosiaaliviranomaisten kanssa. Muutamat aineistoni perheistä olivat olleet lastensuojelun asiakkaita jo Virossa asuessaan. Lisäksi olisi tärkeää tukea virolaisten perheiden kotoutumista Suomeen nykyistä enemmän ja ohjata heitä varhaisemmassa vaiheessa peruspalveluihin. Myös psykiatristen - sekä tulkkipalvelujen saatavuutta tulisi helpottaa. Kotouttamistoimenpiteiden olisi hyvä koskea kaikkia maahanmuuttajia maahanmuuton syistä riippumatta.