Browsing by Author "Tuomi, Juho"

Lainsäätäjä huolestui yksityismetsien huonosta tilasta 1800-luvulla. Yksityismetsien tilan parantamiseksi valtio alkoi 1930-luvulla hakemusperusteisesti tukea metsänomistajien perustamia metsänhoitoyhdistyksiä, joiden tarkoituksena oli palkata metsäammattilaisia jäsentensä käyttöön. Hakemusperusteinen tukeminen korvattiin 1950-luvulla lailla metsänhoitoyhdistyksistä (17.11.1950/558). Lain tarkoituksena oli metsänhoitoyhdistysten toiminnan rahoittamisen varmistaminen metsänomistajilta kerättävällä veroluonteisella maksulla, jota kutsuttiin metsänhoitomaksuksi. Lain edellytykset täyttävä yhdistys sain käyttöönsä metsänhoitomaksuvaroja. Metsänhoitoyhdistyslain (558/1950) mukaan metsänhoitoyhdistykset saattoivat kantaa ja vastata ja ne rekisteröitiin yhdistysrekisteriin. Metsänhoitoyhdistysten tosiasiallinen toiminta lienee ollut pääasiassa taloudellista. Laki metsänhoitoyhdistyksistä (558/1950) korvattiin uudella lailla metsänhoitoyhdistyksistä (7.10.1998/534) 1990-luvulla. Lainmuutoksessa laista poistettiin säännös, jonka mukaan metsänhoitoyhdistyksillä on oikeus kantaa ja vastata. Lain esitöiden mukaan metsänhoitoyhdistykset olivat ennen lainmuutosta olleet ja olisivat edelleen aatteellisia yhdistyksiä. Metsänhoitoyhdistysten toiminta oli kuitenkin muuttunut aikaisempaan verrattuna yhä taloudellisemmaksi niille asetettujen tehokkuusvaatimusten vuoksi. Laki metsänhoitoyhdistyksistä (534/1998) joutui kritiikin kohteeksi, jonka perusteena olivat kilpailuoikeudelliset näkökohdat ja näkemys, jonka mukaan metsänhoitoyhdistyksen automaattijäsenyys oli yhdistysvapauden rajoituksena huonosti sovitettavissa Suomen perusoikeusjärjestelmään. Lainmuutoksilla (20.12.2013/1091) ja (20.12.2013/1019) metsänhoitomaksuvelvollisuus ja automaattijäsenyys yhdistyksissä kumottiin. Laki metsänhoitoyhdistyksistä (534/1998) jäi kuitenkin voimaan muutettuna. Lainmuutoksien hallituksen esityksestä annetuissa lausunnoissa lain tarpeellisuus kyseenalaistettiin: mihin tarvitaan lakia veroluonteisesta maksusta sen jälkeen, kun maksuvelvollisuus on laista kumottu? Tutkielma käsittelee ensisijaisesti laki metsänhoitoyhdistyksistä (534/1998) ja sen lainmuutoksia (20.12.2013/1091) ja (20.12.2013/1019). Tutkimuksen metodina ovat lainoppi ja lainsäädäntötutkimus. Tutkielman tarkoituksena on vastata kahteen kysymykseen. Ensimmäinen kysymys on, onko laki tarpeellinen ja jos on, niin miksi. Toisena kysymyksenä on, tulisiko lakia muuttaa ja jos tulisi, niin miten. Lain tarpeellisuutta arvioin kahdella kriteerillä: laki on tarpeellinen, jos sen sisältämistä asioista on Suomen perustuslain (11.6.1999/731) mukaan säädettävä lailla taikka jos sen säännökset ovat välttämättä tarpeen metsänhoitoyhdistyksen lakisääteisen tarkoituksen tai tehtävien kannalta. Jälkimmäinen kriteeri perustuu perustuslakivaliokunnan metsänhoitoyhdistyslaista (534/1998) antamaan lausuntoon (PeVL 1/1998 vp), jossa se otti muun muassa kantaa lailla erityistä tarkoitusta varten järjestettyjen yhteisöjen yhdistysautonomian rajoitusten sallittavuuteen. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastatessa selvitetään, millaisia yhteisöjä metsänhoitoyhdistykset ovat. Tutkimuksen perusteella osoittautuu, että metsänhoitoyhdistykset ovat yhteisömuodoltaan erityislailla järjestettyjä yksityisoikeudellisia aatteellisia yhdistyksiä, joiden toiminta lienee kuitenkin pääasiassa taloudellista. Osoittautuu myös, että metsänhoitoyhdistyksen lakisääteinen tarkoitus eikä tehtävät välttämättä vaadi, että niiden yhdistysautonomiaa rajoitetaan erityislailla. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen vastauksena on, että laki metsänhoitoyhdistyksistä on tarpeellinen vain, jos jollakin perusteella pidetään tarkoituksenmukaisena, että Suomen oikeusjärjestelmässä on aatteellisten yhdistysten ryhmä, jolla on erioikeus metsätalouteen liittyvän laajamittaisen taloudellisen toiminnan harjoittamiseen. Oikeusjärjestelmän systemaattisuusnäkökohdat eivät tue tällaista järjestelyä. Toisen tutkimuskysymyksen vastauksena on, että olisi todennäköisesti tarkoituksenmukaisinta kumota paikoin heikosti perusteltu laki. Jos laki kumotaan, yhdistysten toiminnan jatkaminen vaatinee yhdistysten muuttamista joko osuuskunniksi tai aatteellisten ja taloudellisten toimintojen erottamista eri yhteisöihin. Vaikka lakia ei kumottaisi kokonaisuudessaan, siitä tulisi joka tapauksessa kumota tiettyjä metsänhoitoyhdistysten toimintaa hankaloittavia säännöksiä. Lisäksi muualta lainsäädännöstä tulisi poistaa säännökset, joissa metsänhoitoyhdistykset asetetaan lainmuutosten jälkeiseen asemaansa nähden perusteettomasti erityisasemaan.