Browsing by Author "Tuominen, Erika"

Idiopaattinen keuhkofibroosi (IPF) on krooninen, etenevä keuhkosairaus, jolle ominaista on keuhkokudoksen arpeutuminen, keuhkojen toiminnan heikkeneminen ja potilaan elämänlaadun merkittävä lasku. Yleisimmät oireet ovat yskä sekä hengenahdistus. Jatkuvasti kehittyvistä lääkehoidoista huolimatta IPF-potilaiden ennuste on edelleen huono. Potilaiden keskimääräinen elinaika diagnoosin jälkeen on 2–5 vuotta. Ainoa potilaiden ennustetta parantava hoitomuoto on keuhkonsiirto, johon vain pieni osa potilaista soveltuu. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia varhain diagnoosin jälkeen kuolleiden ja verrattain pitkään eläneiden suomalaisten IPF-potilaiden välisiä eroja perustiedoissa, tupakoinnissa, keuhkofunktioissa ja oirekyselyissä. Tutkimuksen aineisto koostuu 69 suomalaisesta IPF-potilaasta, jotka jaettiin elossaolon mukaan kahteen ryhmään. Kategoristen muuttujien analyysiin valittiin Fisherin tarkka testi. Jatkuvien muuttujien analysointiin käytettiin pääasiassa Mann Whitney U -testiä, mutta keuhkofunktioiden kohdalla muuttujat olivat riittävän normaalijakautuneita riippumattomien otosten T-testin käyttämiseksi. Tilastollisesti merkitseväksi arvoksi valittiin p-arvo < 0,05. Varhain diagnoosin jälkeen kuolleet potilaat olivat useammin miehiä, iäkkäämpiä ja tupakoivat enemmän. Heidän keuhkofunktionsa diagnoosihetkellä oli huonompi nopean vitaalikapasiteetin, uloshengityksen sekuntikapasiteetin ja diffuusiokapasiteetin suhteen ja erot pitkään eläneisiin potilaisiin olivat tilastollisesti merkittäviä. MMRC-kyselyllä mitattu hengenahdistus oli varhain kuolleilla vaikeampaa ja heidän oiretaakkansa oli ESAS-kyselyn perusteella suurempi.