Browsing by Author "Tuominen, Hanna"

Valikoivilla jakelujärjestelmillä tarkoitetaan jakelujärjestelmää, jossa toimittaja valitsee jakelijansa etukäteen asettamiensa tiettyjen kriteerien perusteella. Valikoivassa jakelujärjestelmässä toimittaja voi kieltää jakelijoitaan myymästä tuotteitaan valtuuttamattomille jälleenmyyjille. Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta 101(1) artikla kieltää yritysten väliset sopimukset, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Artikla kieltää myös sopimukset, joilla on tällainen vaikutus. Koska 101(1) artiklan kielto käsittää suuren määrän myös hyödyllisiä sopimuksia, jotka lisäävät tehokkuutta, kiellosta on olemassa laaja 101(3) artiklaan perustuva poikkeussääntely. Tutkielman aiheen kannalta keskeisin poikkeus on komission asetus (EU) N:o 330/2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin vertikaalisten sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin, joka soveltuu myös valikoiviin jakelujärjestelmiin. Valikoiva jakelujärjestelmä voi perustua joko laadullisiin valintakriteereihin, jolloin jakelijoiden määrää ei rajoiteta millään tavoin etukäteisesti, mutta järjestelmä voi olla myös määrällinen. Määrällisessä valikoivassa jakelujärjestelmässä toimittajan asettamat kriteerit rajoittavat jakelijoiden määrää jollain tavalla. Komission suuntaviivoissa ja oikeuskäytännössä on linjattu, että laadullisissa valikoivissa jakelujärjestelmissä valintakriteerien tulisi noudattaa ”laadullisia, objektiivisia perusteita, jotka koskevat samalla tavalla kaikkia mahdollisia jälleenmyyjiä, jotka asetetaan kaikkien mahdollisten jälleenmyyjien saataville ja joita ei sovelleta syrjivällä tavalla”. Tutkielmassa on tarkoitus tutkia valikoivia jakelujärjestelmiä ja erityisesti niiden oikeutuksen arviointia sekä sallittujen valintakriteerien tarkempaa sisältöä. Lisäksi koska samoja rajoituksia voidaan asettaa joko valintakriteereillä että jakelusopimuksiin asetettavilla sopimusehdoilla, tutkielmassa käsitellään myös tyypillisimpiä jälleenmyynnille asetettuja rajoituksia. Valikoivien jakelujärjestelmien legitimointia tutkitaan ensin yleisesti sen kilpailua edistävien vaikutusten sekä järjestelmän välttämättömyyden kautta. Sen jälkeen tutkielmassa siirrytään yksityiskohtaisempaan eri tuoteryhmien tarkasteluun. Valikoivien jakelujärjestelmien on perinteisesti katsottu olevan oikeutettuja silloin kun kyse on teknisesti monimutkaisista tuotteista tai niin sanotuista ylellisyystuotteista. Lisäksi voidaan erottaa vielä tuotteet, joiden jakelun erityispiirteet saattavat edellyttää jakelun valikoivuutta. Tutkielmassa pyritään konkreettisemmin tutkimaan, mitä rajoja eri tuoteryhmille voidaan vetää ja mitä ne pitävät sisällään. Lisäksi pohditaan tapauksen C-439/09 Pierre Fabré Dermo Cosmétique SAS v. Président de I’Autorité de la Concurrence merkitystä ja ylellisyystuotteiden asemaa valikoivan jakelujärjestelmän oikeuttavana tuoteryhmänä. Toimittajan valitessa jälleenmyyjiä laadulliseen valikoivaan jakelujärjestelmäänsä sen tulisi soveltaa objektiivisia laadullisia perusteita, joita tulisi soveltaa tasapuolisesti kaikkiin halukkaisiin jakelijoihin sekä niiden soveltamisen tulisi olla syrjimätöntä. Valintakriteerien tulisi olla myös kaikkien potentiaalisten jälleenmyyjien saatavilla. Tutkielmassa tullaan selvittämään, mitä edellä mainituilla edellytyksillä on oikeuskäytännössä nimenomaisesti vaadittu. Osiolla on merkitystä myös määrällisten valikoivien jakelujärjestelmien kohdalla soveltuvin osin. Valintakriteerien osalta tutkielmassa eräs tutkimuskysymys on, onko EUT:n tuomiolla asiassa C-158/11 Auto 24 SARL vastaan Jaguar Land Rover France SAS1 ollut laajempaa merkitystä muun muassa valintakriteerien objektiivisuuden arviointiin. Tapausta pohditaan myös valintakriteerien saatavuuden osalta, sillä siinä katsottiin, että kriteerien julkisuus saattaisi edesauttaa kolluusiota. Tutkielmassa käydään myös läpi yleisimpiä jälleenmyynnille asetettavia rajoituksia, koska ne ovat sellaisia, että niiden toteutus olisi ollut mahdollista myös valintakriteerien kautta. Erityishuomio kiinnittyy verkkokaupan sääntelyyn, sillä se on ollut EU:n toimielimien että kansallisten viranomaisten kiinnostuksen kohteena. Tutkielman laajuuden vuoksi tarkastelu tulee keskittymään pääasiallisesti Euroopan unionin toimielinten ja eurooppalaisten kansallisten kilpailuviranomaisten ja tuomioistuimien käytäntöön. Siitä huolimatta, että tutkielmassa käytetään kansallisia tuomioistuinpäätöksiä, tutkimuksessa ei ole varsinaista vertailevaa näkökulmaa eri maiden välillä johtuen EU-oikeuden etusijasta, kansallisen oikeuden identtisyydestä EU-oikeuden kanssa ja soveltamiskäytäntöjen huomattavasta samankaltaisuudesta.