Browsing by Author "Tuominen, Hille"
Now showing items 1-2 of 2
-
Tuominen, Hille (2016)Työssä tarkastellaan sosiaalisten suhteiden rakentamista henkilöviittausten keinoin. Tavoitteena on tutkia sitä, millaiseen toimintaan (mm. referointi, kerronta, sanktiointi) viittaus liittyy ja mil-laista henkilösuhdetta sillä rakennetaan toiseen läsnäolijaan (useimmiten puolisoon). Tarkaste-lukulma ei rajoitu vain yhteen viittauskeinoon, vaan esiin tulee eri viittauskeinojen läsnäolijaan viittaamisen repertuaari, jota hyödynnetään eri tavoin varioivissa konteksteissa. Aineisto on arkista – videoitua vuorovaikutuspuhetta pariskuntien ja perheen keskusteluista (tunti ja 51 mi-nuuttia). Tutkielman teoreettis-metodologisena taustana on keskustelunanalyysi, johon yhdiste-tään joitakin positioteorian ja diskursiivisen sosiaalipsykologian ajatuksia. Laadullisen analyysin lisäksi aineistosta on tehty kvantitatiivinen kuvaus, joka havainnollistaa viittauskeinojen puhujakohtaisia määrällisiä osuuksia. Työssä osoitetaan, että viittaustavoilla tehdään erilaisia keskustelutekoja ja asemoidutaan eri tavoin sosiaalisten suhteiden kartastolla. Me-pronomini liittyy puolisoiden yhteiseen toimintaan, yhteisyyden ilmaisuun ja pariskunnan kollektiiviin. Se luo puolisoille yhteisposition. Yksikön toinen persoona oli mukana luomassa vastakkaisia positioita, jolloin puolisot olivat erimielisiä toimijoita, kuten kiistakumppaneita. Pronomini se esiintyi kumppania käsittelevässä kerronnassa, jossa tämä esitettiin tietyssä valossa. Demonstratiivit tämä ja tuo rakensivat läheistä suhdetta puolisoon, mutta pariskunnan yhteisen toiminnan sijaan kyse oli toisen puolison erillisestä ja lyhytkestoisesta toimintalinjasta (esim. puoliso saattaa kumppaninsa nau-runalaiseksi). Läheistä kumppanuutta esitettiin myös kertomalla välittämistä ilmaisevista teoista, kuten lahjan antamisesta puolisolle. Hän-pronominia käytettiin eläytyvässä ja referenttiä puolustavassa funktiossa. Lisäksi henkilöviittaukseen liittyvä puolison käden ja polven kosketus vahvisti viittausta ja synnytti intiimiyttä. Viittauskeinostolla ja sen muutoksilla rakennetaan erityyppisiä henkilösuhteita osanottajien välillä. Tutkielma antaa uutta tietoa siitä, kuinka osallistujapositioita muodostetaan henkilöviit-tausten avulla eriluonteisissa vuorovaikutustoiminnoissa. Viittauskeinot näyttäytyvät välineinä, joiden avulla suhteeseen voidaan rakentaa läheisyyden, yhteisyyden, erillisyyden ja episteemisen pääsyn elementtejä. Jatkotutkimusteemoja ovat kehollisen vuorovaikutuksen tarkempi analyysi ja henkilösuhteiden tarkastelu vuorovaikutusanalyysin lisäksi erityyppisistä dokumenteista (mm. haastattelut, kyselyt) käsin. Eräänä jatkotutkimuksen suuntana on useamman vuoden pit-kittäistutkimuksen tekeminen samojen informanttien kanssa, jotta olisi mahdollista päästä käsiksi sosiaalisten suhteiden muutokseen.
-
Tuominen, Hille (2020)Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa. Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract Tavoitteet. Tutkimuksessa selvitettiin syntymäaikaisiin riskitekijöihin liittyvän lapsuuden kehityksellisen häiriön (tarkkaavuushäiriö, lukivaikeus, komorbidi) merkitystä 40-vuotiaiden muistisuoriutumisessa osana Kognition pitkittäistutkimusta (KOPUTUS). Tarkasteltavia muistitoimintoja olivat työmuisti, välitön kielellinen muisti sekä viivästetty kielellinen, episodinen ja visuaalinen muisti. Tutkimuskysymykset olivat: 1) Eroaako lapsuusiän kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen kontrolliryhmästä? 2) Eroaako kehityksellisten häiriöiden ryhmien muistisuoriutuminen toisistaan? Menetelmät. Tutkimusjoukko (N=90) valittiin niistä Kätilöopiston vuosien 1971–1974 perinataaliriskien perusteella koottuun syntymäkohorttiin kuuluvista, joille oli lapsuusiässä todettu joko tarkkaavuushäiriö (N=17), lukivaikeus (N=54) tai molemmat (N=19), ja jotka osallistuivat 40-vuotiaana seurantatutkimukseen. Kontrolliryhmällä ei ollut syntymäaikaisia riskitekijöitä eikä kehityksellisiä häiriöitä (N=72). Muistisuoriutumista mitattiin viidellä neuropsykologisella arviointimenetelmällä. Tilastollisena analyysimenetelmänä oli monimuuttujakovarianssianalyysi (MANCOVA). Tulokset ja johtopäätökset. Kehityksellisten häiriöiden yhteisryhmän muistisuoriutuminen oli kontrolleihin nähden heikompaa kaikissa tarkastelluissa muistitoiminnoissa. Lukivaikeuden ja/tai tarkkaavuushäiriön omaavat eivät eronneet toisistaan työmuistissa, välittömässä kielellisessä muistissa tai viivästetyssä episodisessa muistissa. Viivästetyn kielellisen ja visuaalisen muistin kohdalla esiin tuli heikko efekti ryhmienvälisistä eroista, mutta aiheesta tarvitaan lisätutkimusta suuremmilla tutkimusryhmillä. Tulokset ovat valtaosin samanlinjaisia aiempien keski-ikäisiä nuoremmilla osallistujilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Lapsuuden kehitykselliset häiriöt on perusteltua huomioida keski-iässä olevien työikäisten muistivaikeuksien erotusdiagnostiikassa.
Now showing items 1-2 of 2