Browsing by Author "Tuominen, Janica"

Eurooppalaisen ja globaalin teollisuuden luonne on muuttunut runsaasti kuluneen parinkymmenen vuoden aikana. Teollistoimintaa on siirretty länsimaista kehittyviin maihin, joka on osaltaan aiheuttanut muun muassa työttömyyttä teollisuuden perinteisillä aloilla. Muun muassa Euroopan komissio on toteuttanut toimia, joiden tavoitteena on Euroopan teollisuuden renesanssi. Digitalisaation myötä yhtenä Euroopan unionin pääprioriteeteista voidaan pitää digitaalisten yhtenäismarkkinoiden(Digital Single Market) luomista. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot sijoittavat runsaasti resursseja digitalisaatioon ja uusiin teollisuuden muotoihin, eli niin sanottuun Industry 4.0:n. Yksi tämän kehityksen keskiössä olevista ilmiöistä on esineiden internet (IoT). Esineiden internetillä ei ole universaalisti hyväksyttyä määritelmää, mutta sitä voidaan kuvailla esimerkiksi jaetuksi verkoksi, joka yhdistää fyysisiä esineitä, jotka kykenevät havainnoimaan ympäristöään, toimimaan sen mukaan ja jotka ovat kykeneviä kommunikoimaan toisten esineiden, koneiden tai tietokoneiden kanssa. Esineiden internetin toimivuus ja idea perustuvat yhteensopivuuteen (interoperability) eli siihen, että esineitä voidaan liittää toisiinsa ja ne kykenevät niin sanotusti puhumaan samaa kieltä. Yhteensopivuus on monimuotoista ja -tasoista, ja yhteensopivuuden ongelmasta voidaan puhua silloin, kun yhteensopivuutta esineiden välillä ei saavuteta esimerkiksi teknisistä, oikeudellisista tai resursseista johtuvista syistä. Esineiden internetin yhteensopivuuden toteutumisen kannalta tärkeimpänä sääntelyinstrumenttina voidaan pitää standardeja. Esineiden internetin alalla on jo vuonna 2016 arvioitu noudatettavan noin 600 standardia, ja standardoinnilla voidaan katsoa olevan olennainen rooli Euroopan unionin teollisuuden digitalisoinnissa. Standardeihin liittyvät standardiessentiaalipatentit (Standard Essential Patent, SEP), eli standardien noudattamisen kannalta välttämättömiksi määritellyt patentit. Standardointiorganisaatiot luovat usein standardin osaksi immateriaalioikeudelliset menettelytavat (IPR Policy), jotka määrittävät muun muassa essentiaalipatenttien kriteerit sekä FRAND-sitoumusvelvollisuuden. Esineiden internetiin liittyy runsaasti innovaatioita ja siihen liittyvää patenttiverkostoa voidaan pitää jo tällä hetkellä tiheänä. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli tarkastella esineiden internetiin liittyvää yhteensopivuutta ja sen saavuttamiseen liittyviä haasteita erityisesti Euroopan unioni alueella, sekä luoda tutkielman laajuuden huomioon ottava katsaus Euroopan unionin standardi- ja essentiaalipatenttijärjestelmään erityisesti esineiden internetin viitekehyksessä. Pääpaino tutkielmassa oli immateriaalioikeudessa, mutta myös kilpailuoikeudellisten elementtien voidaan katsoa olevan erottamaton osa aihetta, joten tutkielmaan on lisäksi sisällytetty kilpailuoikeudellista pohdintaa. Tutkielman mukaan yhteensopivuuden toteutumiselle haasteena voidaan pitää esimerkiksi standardien pirstaloitumista, kilpailun rajoittamista ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä standardien yhteydessä sekä niin sanottuja hold-up –menettelyjä. Ongelmia aiheuttavat lisäksi FRAND-ehtojen määrittely, essentiaalipatentinhaltijan oikeus hakea kieltotuomiota lisenssineuvottelukumppaniaan vastaan sekä se, että esineiden internetin sidosryhmiin sisältyy runsaasti toisistaan poikkeavia toimijoita. Analogiaa aiheeseen on haettu telekommunikaatioalan kehityksestä, muun muassa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisusta asiassa C.170/13 Huawei Technologies v ZTE. Ala ja sen standardointi näyttäytyi voimakkaasti yksityisten markkinatoimijoiden johtamana, mutta Euroopan komissio on toimillaan osoittanut halukkuutta ja valmiutta osallistua alan kehittämiseen ja kehityksen suuntaamiseen Euroopan unionille suosiolliseen suuntaan. Olennaisena voidaan pitää Euroopan komission vuonna 2017 antamaa tiedonantoa ”Euroopan unionin lähestymistapa essentiaalipatentteihin” eli COM (2017) 712 final:ia. Euroopan unionin Europe 2020 –strategian alaisuudessa on toimeenpantu suhteellisen runsaasti toimia, esimerkiksi jäsenvaltioiden kansallisia aloitteita sekä esineiden internetiin liittyvä tutkimus- ja kehitystyöhön keskittynyt Horizon 2020 –puiteohjelma.