Browsing by Author "Tuominen, Josefiina"

Tämä tutkielma tarkastelee uskonnollisia argumentteja sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2017. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla uskonnollisia argumentteja käytettiin ja miten sukupuoli näkyi uskonnollisissa argumenteissa sukupuolineutraalia avioliittolakia käsiteltäessä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin sukupuolineutraalin avioliittolain nähtiin horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä uskonnollisissa argumenteissa. Tutkielma keskittyy uskonnollisiin argumentteihin sukupuolen, Raamatun ja kirkon itsemääräämisoikeuden näkökulmista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty eduskunnan täysistuntoja kolmesta eri lakialoitteesta: kansanedustajien aloite vuodelta 2012, Tahdon2013-kansalaisaloite ja Aito avioliitto -kansalaisaloite vuodelta 2016. Lähdeaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä huomioiden lähdeaineiston historiallis-yhteiskunnallisen kontekstin. Tutkimus osoittaa, että uskonnollisia argumentteja käyttivät eniten avioliittolakia vastustavien puolueiden kansanedustajat perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista. Lakia vastustavat argumentit olivat enemmän uskonnollista puhetta kuin puhetta uskonnosta. Uskonnollista puhetta olivat esimerkiksi Raamatulla kantansa perusteleminen sekä luomisjärjestyksellä naisen ja miehen avioliiton erityisyyden perustelu. Lakia puolustavista puolueista eniten uskonnollisia argumentteja käyttivät vihreiden kansanedustajat. Heidän argumenttinsa olivat suurimmaksi osaksi puhetta uskonnosta, mutta poikkeuksia löytyi myös. Esimerkiksi vihreiden yksittäiset kansanedustajat käyttivät liberaalia raamatuntulkintaa puolustaakseen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Heteronormatiivinen yhteiskuntajärjestys oli nähtävillä lähdeaineistossa. Lakia vastustavat puolueet näkivät sukupuolineutraalin avioliittolain horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä. Avioliitto nähtiin yhteiskunnan kivijalkana ja sen muuttaminen murtaisi tätä yhteiskunnan kivijalkaa. Homoseksuaalisuuden nähtiin olevan uhka heteronormatiiviselle yhteiskuntajärjestykselle. Vaikuttaa siltä, että lakia vastustavien kansanedustajien mukaan avioliiton tärkein tarkoitus olisi suvunjatkaminen biologisesti naisen ja miehen välillä. Samaa sukupuolta oleville pareille tämä ei olisi mahdollista, joten avioliittoa ei tulisi heille avata. Samalla he rajasivat hyväksytyistä perhemuodoista ulos yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, hedelmättömät heteroparit ja sateenkaariperheet. Lakia puolustavissa puheenvuoroissa avioliiton uudelleenmäärittely nähtiin hyvänä asiana. Lisäksi puheenvuoroissa tuotiin esille, ettei lakeja voida tehdä uskonnollisista lähtökohdista käsin.