Browsing by Author "Tuominen, Jukka"

Helsingin seudun alueellista kehitystä on viime aikoina kuvannut niin kaupunkirakenteen leviäminen kuin väestön sosioekonominen eriytyminen. Näiden ilmiöiden taustalla vaikuttavat muun muassa ihmisten asumistoiveet sekä heidän kykynsä näiden toiveiden toteuttamiseen, jotka yhdessä ohjaavat seudullista muuttoliikettä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia asumistyytyväisyyttä erityisesti näiden seudullisten kehityskulkujen näkökulmasta. Pääasialliset selittävät muuttujat ovatkin kotitalouden sijainti, jota luokitellaan Helsingin kantakaupungista lähtien vyöhykkeittäin, sekä asuinalueen sosioekonominen taso. Toisaalta ajatuksena on aiempien asumistyytyväisyyttä selittävien tutkimusten tavoin tarkastella myös yleisemmin erilaisten sosiodemografisten taustamuuttujien sekä asumismuotoon ja asuinalueen sosiaaliseen kontekstiin liittyvien tekijöiden yhteyttä asumistyytyväisyyteen. Tutkimuksen aineistona käytetään Helsingin metropolialueen kaupunkitutkimuksen tutkimus- ja yhteistyöohjelman (KatuMet-ro) yhteydessä vuonna 2012 kerättyä kyselyaineistoa. Aineisto on siinä mielessä ainutlaatuinen, että se on kaupunkitutkimuksen saralla ensimmäinen koko Helsingin seudun kattava kyselyaineisto, mikä on mahdollistanut seudun eri osia vertailevan asetelman. Alkuperäiseen aineistoon kuuluu Helsingin seudun kuntien lisäksi myös Lohja ja Lahti, jotka on kuitenkin rajattu lopullisen tutkimusaineiston ulkopuolelle. Käytettävään tutkimusaineistoon on lisäksi liitetty ruutukohtaisia tietoja Tilastokeskuksen ruututietokannasta. Tutkimuksen analyysit on suoritettu SPSS 22 -tilasto-ohjelmalla. Pääasiallisena analyysimenetelmänä käytetään useamman selittävän muuttujan lineaarista regressioanalyysia, jonka avulla voidaan tarkastella samanaikaisesti monen eri tekijän yhteyttä jatkuvaan selitettävään muuttujaan. Analyysit suoritetaan SPSS:n asetelmaperustaisella Complex Samples -proseduurilla, joka ottaa kadon lisäksi huomioon myös aineiston monimutkaisen otanta-asetelman. Sekä kotitalouden sijainti että asuinalueen sosioekonominen taso ovat saatujen tulosten perusteella yhteydessä asumistyytyväisyyteen. Asumistyytyväisyys on kehyskunnissa keskimäärin muuta seutua korkeampaa. Helsingin esikaupungin eli niin sanotun lähiövyöhykkeen kohdalla väestön kompositiotekijät sekä alueiden suhteellisesti heikompi sosioekonominen taso selittävät osan tästä erosta, kun taas kantakaupungissa ja muulla pääkaupunkiseudulla ollaan tyytymättömämpiä, vaikka sosioekonominen tilanne on näillä alueilla kehyskuntia parempi. Kun asumismuotoa kuvaavat muuttujat huomioidaan, kääntyy tilanne kehyskuntien ja Helsingin aluevyöhykkeiden osalta päinvastaiseksi, ja asuinalueen sosiaalisen kontekstin vakiointi vain vahvistaa tätä vaikutusta. Muun pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välinen ero taas häviää kokonaan. Samat analyysit suoritettiin myös asuinalueen sosioekonomisen tason ja asumistyytyväisyyden välisen yhteyden osalta. Sosioekonomisesti eritasoisten alueiden väliset erot tyytyväisyydessä asuinympäristöön ovat hyvin selkeät. Mitä korkeampi asuinalueen SES-taso on, sitä korkeampaa on tyytyväisyys. Sosioekonomisesti eritasoisten alueiden väliset tyytyväisyyserot selittyvät osittain kompositiotekijöinä toimivien taustamuuttujien kautta. Lisäksi sekä asumismuoto että asuinalueen sosiaalinen konteksti selittävät osan näistä eroista. Kaikkien selittävien muuttujien vakioinnin jälkeen merkittävä osa asumistyytyväisyyseroista jää kuitenkin yhä tavoittamatta. Sekä sijainnin että asumistyytyväisyyden yhteys asumistyytyväisyyteen selittyy siis vahvasti näiden asuinalueen rakenteellista ja sosiaalista kontekstia kuvaavien tekijöiden kautta, ja ne tarjoavatkin suoritettujen analyysien kautta luontevan selityksen etenkin sijainnin ja asumistyytyväisyyden yhteydestä tehdyille havainnoille. Suhteellinen tyytymättömyys asuinympäristöön näyttäisi liittyvän asuinalueen alhaiseen sosioekonomiseen tasoon, vuokra-asumiseen, tiiviiseen kerrostaloasumiseen sekä asuinalueen epäsuotuisaan sosiaaliseen kontekstiin. Niinpä tällaisissa asuinympäristöissä asuvien suhteellisesti suurempi osuus Helsingin aluevyöhykkeillä laskee niiden keskimääräistä asumistyytyväisyyttä. Kun nämä tekijät sitten huomioidaan, niin ei ole yllättävää, että eroja tyytyväisyyden suhteen ei enää havaita tai että ne ovat jopa kääntyneet päinvastaisiksi. Kaiken kaikkiaan asuinalueen sosiaalisella kontekstilla on asumistyytyväisyyden suhteen enemmän selitysvoimaa kuin asumismuodolla. Sosiaaliseen disorganisaatioon ja yhteisölliseen vaikuttamiskykyyn pohjaavat teoriat tarjoaisivatkin erityisen hedelmällisen lähtökohdan jatkotutkimukselle.