Browsing by Author "Tuominen-Brinkas, Miina"

Sikojen hännänpurenta on hyvinvointia laskeva vakava käyttäytymishäiriö. Sen tausta on monisyinen, ja se on yhdistettävissä sian puutteellisiin olosuhteisiin sekä sian yksilöllisiin ominaisuuksiin. Hännänpurennan syntymekanismi ei ole täysin selvä, mikä tekee sen hallinnasta haasteellisen. Hännänpurennalle altistavia riskitekijöitä on kymmeniä sekä riskitekijöiden yhdysvaikutukset vielä epäselviä. Sioille hännänpurenta aiheuttaa kipua ja stressiä. Sikataloudelle se aiheuttaa taloudellisia tappioita suoraan ja välillisesti. Tutkimusosuus on osa laajempaa kokonaisuutta. Ehjä häntä kertoo sian kokonaishyvinvoinnista (EHJÄ) -hanke toteutetaan vuosien 2021–2024 aikana. Hankkeessa keskitytään välikasvatuksessa tapahtuvaan hännänpurentaan. Tämän tutkimusosuuden tarkoituksena oli kartoittaa hännänpurennan yleisyyttä välikasvatusikäisillä porsailla sekä tutkia, onko sukupuolella tai painolla yhteyttä purruksi tulemiselle. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko sialla kohonnut riski tulla uudelleen purruksi lihasikakasvatuksen aikana, jos se on joutunut purennan uhriksi välikasvatuksessa. Tutkimus toteutettiin suomalaisilla sikatiloilla ja yhteensä arvioitavia sikoja oli 1579 kappaletta. Sikojen hännät arvioitiin siihen kehitetyn vaurioasteikon avulla. Hännät arvioitiin välikasvatuksen lopussa sekä uudelleen juuri ennen teurastusta. Tilastollinen analyysi suoritettiin käyttämällä ristiintaulukointia. Tutkimuksen mukaan 47,1 prosentilla sioista oli jonkinasteinen häntävaurio välikasvatuksen lopussa. Sioilla, joilla oli jonkinasteinen häntävaurio välikasvatuksen lopussa, joutuivat todennäköisemmin purruksi myös myöhemmin (p = < 0,001). Sian sukupuolella ei voitu selittää purruksi tulemisen riskiä (p = 0,177), kuten ei myöskään sian painolla (p = 0,504). Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hännänpurenta on ongelma sikojen välikasvatuksessa ja purennan uhriksi joutuminen saattaa seurata sikaa välikasvatuksesta teurastukseen asti. Tämän tutkimuksen perusteella ei löytynyt yhteyttä sukupuolen, painon ja purentavaurioiden välille. Riskitekijöiden perusteellisempi ymmärtäminen on tarpeellista ja välikasvatusikäisten sikojen hännänpurennan tutkimusta tarvitaan myös tulevaisuudessa.