Browsing by Author "Turpela, Heidi"

Tutkielman aiheena on värin rekisteröinti tavaramerkiksi ja värimerkin suoja-alaan liittyvät ongelmat. Värimerkki on ääni- ja hajumerkkien lisäksi yksi epätavallisista tavaramerkkityypeistä, joiden on vaikea täyttää tavaramerkille asetetut rekisteröintiedellytykset. Erityisen ongelmallista värimerkille on sen kyky ilmoittaa tavaran alkuperä erottamiskykyisellä tavalla ja sen kyky esittää merkki graafisesti. Värimerkin suojan kehittyminen on Euroopassa alkanut 1990- luvulla tavaramerkin laajentuvan suoja-alan vuoksi, mutta alkunsa värimerkin suoja on saanut Yhdysvalloista, jossa väri voitiin rekisteröidä, jos se oli vakiintunut tietyn elinkeinoharjoittajan kaupallisen lähteen tunnukseksi. Suomessa ensimmäinen tavaramerkiksi rekisteröity väri on Fazerin sininen vuodelta 2001. Aikaisemmin tavaramerkit rekisteröitiin enimmäkseen mustavalkoisina, minkä katsottiin tarkoittavan sitä, että suojaa saavat kaikki väriyhdistelmät kyseiselle merkille. Tämä tekee suoja-alasta merkille laajan. Mikäli rekisteröintihakemuksessa sen sijaan täsmennetään, missä yhteydessä värit ilmenevät, jää tulkinnalle vähemmän sijaa. Abstrakteja, pelkkiä värejä itsessään koskevia rekisteröintihakemuksia hyväksytään harvoin muun muassa juuri tulkinnallisuuden, oikeusvarmuuden huononemisen ja kilpailuoikeudellisten ongelmien vuoksi. Oikeuskäytännön mukaan, jotta väri voidaan rekisteröidä tavaramerkiksi, tulee sen graafisen esityksen olla systemaattinen sommitelma, jossa värit on yhdistetty keskenään ennalta määrätyllä ja muuttumattomalla tavalla. Lähtökohtaisesti väri on luonnostaan harvoin erottamiskykyinen. Tällainen tilanne on oikeuskäytännön mukaan silloin, kun tuotteiden ja palveluiden määrä on hyvin rajattu ja markkinat ovat tarkoin määritellyt. Se, mikä on riittävän määritelty tuote, on oikeuskäytännön mukaan tapauskohtaista. Väri voi olla luontaisesti erottamiskykyinen myös, jos se on jollain alalla erittäin epätavallinen. Sen sijaan erottamiskykyiseksi väri katsotaan helpoimmin, jos se on käytön kautta tullut vakiintuneeksi. Käytön kautta hankittu erottamiskyky merkitsee sitä, että merkin perusteella kyetään tunnistamaan tavara tietyn yrityksen tavaraksi ja tässä suurin merkitys annetaan sille, kuinka tuotteen tai palvelun kohderyhmä mieltää merkin. Myös markkinatutkimuksilla ja markkinaosuusvertailuilla voidaan todistella erottamiskykyä, mutta ne eivät voi yksin toimia ratkaisevana näyttönä. Lähtökohtaisesti oikeuskäytännön mukaan kuluttajilla on epätäydellinen muistikuva eri tavaramerkeistä, minkä vuoksi värien määrä, jotka tosiasiallisesti ovat käytettävissä värimerkeiksi, on pidettävä alhaisena. Värin rekisteröintiä ei hyväksytä silloinkaan, jos väri on kuvaava kyseiselle tuotteelle. Esimerkiksi valkoista väriä maidolle tai vihreää väriä puutarhatyökaluille ei ole mahdollista rekisteröidä tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan mukaisesti. SopMenL:n 1§:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin sopimatonta menettelyä ja markkinoinnista on käytävä selkeästi ilmi se, kenen lukuun se toteutetaan. Esimerkiksi värimerkkien tilanteessa suojaa voidaan tällöin saada pakkauksen tai tuotteen orjalliselta jäljittelyltä, mikäli pakkauksessa on esimerkiksi käytetty jotain tiettyä väriä, jota ei siis ole tarvinnut rekisteröidä tavaramerkiksi. Elinkeinoharjoittaja voi siis saada suojaa pakkaukselleen ja markkinoinnilleen tätäkin kautta, jolloin voidaan pohtia värimerkin suoja laajuutta ja sitä, onko suoja tarpeen olla kovin laaja. Laajat tavaramerkille myönnetyt yksinoikeudet voivat estää vapaata kilpailua ja voidaan pohtia, onko kaupallisen maineen ajallisesti rajaton suojaaminen tarpeellista. Kritiikkiä rajatonta suojaa kohtaan on esitetty. Mikäli värejä voitaisiin laajassa mitassa suojata, olisi kilpailijoiden kalliimpaa ja vaikeampaa tuoda markkinoille uusia tuotevaihtoehtoja. Mikäli yksi elinkeinoharjoittaja voisi rekisteröidä värin sen kaikissa sävyissä, kuluisi värien valikoima nopeasti loppuun. Jokin erityinen värisävy voi myös olla jollakin teollisuudenalalla erityisen tehokas, jolloin on tärkeää, että kaikki kilpailijat voivat käyttää samaa sävyä. Toisaalta osassa kirjallisuutta kannatetaan sitä, että värin voi rekisteröidä sen ollessa riittävän omaperäinen ja erottuva. Mikäli näin on, ei muilla saman alan kilpailijoilla pitäisi olla tarvetta käyttää samaa väriä, koska markkinat ovat määrittäneet värin tarpeellisuuden. Väriä käytetään myös osana brändiä, rakentamassa kuluttajien merkkiuskollisuutta. Brändin rakentamiseen käytetään yhä enemmän pääomaa ja kun värimerkin rekisteröinnin onnistuminen on epävarmaa, kannattaa yrityksen tarkasti miettiä, lähteäkö suunnittelemaan brändiänsä värin pohjalta. Mikäli rekisteröinti epäonnistuu, saattavat merkittävät investoinnit valua hukkaan ja yrityksen maine tahriutua kilpailijoiden jäljittely-yritysten vuoksi.