Browsing by Author "Turunen, Joonas Olli Pietari"

Saksan osallistuminen Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaotteluun syyskuussa 1940 näytti aikalaisten silmissä yllättävältä. Talvisota oli jäädyttänyt Suomen ja Saksan välit ja kesälle sovitut olympialaiset olivat peruuntuneet. Samaan aikaan maaottelun kanssa Suomen sotilasjohto kävi neuvotteluja saksalaisten kanssa aseostoista, kauttakulkusopimuksista ja suhtautumisesta Neuvostoliiton laajentumispyrkimyksiin. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tutkia sotilaspolitiikan ja urheilun yhteyttä, mutta todisteita tästä ei yksinkertaisesti ole riittävästi. Siksi päätin tutkia maaottelun vastaanottoa lehdistön kautta. Miten tieto ottelusta otettiin vastaan? Miten Saksan osallistumiseen suhtauduttiin ja minkälaisena se aikalaisille näyttäytyi? Kolmimaaottelun jälkeen alkoi aktiivinen kausi maiden urheilusuhteissa. Yleisurheilun ohella mukaan tuli lajeista ampumahiihto, paini, keilailu ja nyrkkeily. Tarkastelen Suomen ja Saksan urheilusuhteita maaottelun järjestelyistä elokuussa 1940 maiden urheilusuhteiden katkeamiseen loppusyksystä 1942. Pääasiallinen aineistoni koostuu suomalaisista päivälehdistä ajalta 1.7.1940 – 31.12.1942. Lisäksi aineistona on Suomen Urheilulehti ja TUL-lehti. Ruotsalaisia ja saksalaisia lehtiä on mukana siinä laajuudessa, miten niitä on lainattu suomalaisissa lehdissä. Arkistolähteinä käytän Suomen Urheiluliiton (SUL), Työväen Urheiluliiton (TUL) sekä Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton (SVUL) pöytäkirjoja 1940–1942. Tutkimuskirjallisuudessa erityinen osa on Hans-Joachim Teichlerin tutkimuksella urheilun roolista Kolmannen valtakunnan urheilupolitiikassa. Taustoitan sen kautta Saksan motiivia osallistua maaotteluun. Muuten tärkeimmät lähdeteokseni ovat Seppo Hentilän, Kristina-Exner-Carlin, ja Per-Olof Holmängin tutkimukset kolmimaaottelusta. Saksan osallistuminen maaotteluun, itse ottelu ja sen yhteydessä pidetyt puheet ovat näkyvästi esillä kaikissa tarkastelemissani lehdissä. Urheilutapahtuma tarjosi huojentavan vaihtoehdon sotauutisille, joita lehdissä oli päivittäin Saksan pommittaessa Englantia. Maaottelu esiteltiin s ensisijaisesti onnistuneena tapahtumana sodan keskellä. Suomen ja Saksan suhteesta puhutaan kahden soturikansan kohtaamisena, Ruotsin jäädessä sivuosaan. SUL:n ja TUL:n välillä kytenyt riita näkyy lehdissä, sillä Helsingin Sanomat ja TUL-lehti esittävät vastakkaisia näkemyksiä työväenurheilijoiden suorituksesta. Maaottelussa Suomi menestyi odotuksia huonommin Ruotsin selviytyessä voittajaksi, mutta merkitys nähtiin enemmän kuin urheilulliseksi sekä suomalaisissa että saksalaisissa lehdissä. Maaottelun kautta helsinkiläisille tulivat tutuiksi hakaristilippu ja Saksan kansallislaulu. Lehdistö kertoo uudesta saksalainen urheilijan ihannetyypistä, sekä edistyksellisestä ja valtiojohtoisesta urheilujärjestelmästä, jota suomalaiset ihailivat. Saksan osallistumiseen vaikutti halu parantaa suhteita Suomeen. Urheilu oli sille tärkeä ulkopolitiikan väline. Propagandaministeriö antoi tarkat ohjeet, millä tavalla maaotteluista sai kirjoittaa. Vastustajaa ei saanut liikaa pilkata, mutta saksalaisten tappiot piti yhtä lailla jättää vähälle huomiolle. Saksalaisessa ihmiskäsityksessä urheilukunto samaistettiin suoraan sotilaskuntoon. Maiden urheilusuhteet huipentuivat yritykseen luoda uusi Euroopan urheilun kattojärjestö, jossa Suomelle olisi annettu ampuma- ja hiihtoliiton puheenjohtajuus. Saksan sotaonnen kääntyminen peruutti kuitenkin suunnitelmat syksyllä 1942. Kolmimaaottelussa kiteytyy useita kehityskulkuja. Suomi tarvitsi urheilua toipuakseen talvisodasta ja Saksa luodakseen suhteita sekä liittolaisiin että miehitettyihin maihin. Suomalaiselle lehdistölle maaottelu tarjosi vaihtoehtoista kirjoitettavaa sota-aikana. Saksan osallistumiseen suhtauduttiin pääasiassa innokkaasti. Urheiluyhteistyö syveni käsi kädessä sotilaallis-poliittisen lähentymisen kanssa, ja myös suomalaisille se oli hyvä väylä ylläpitää suhteita voimakkaaseen liittolaiseen.