Browsing by Author "Tuuliainen, Vesa"

Tutkielma on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkimustehtävänä on tutkia ensiksi kuolleen puolison lakimääräisten toissijaisten perillisten vastikeoikeuden edellytykset perintökaaren 3 luvun 3 §:n 1. momentin perusteella. Tutkimuksessa huomioidaan erikseen sellainen tilanne, jossa leski on antanut testamenttiin rinnastuvan lahjan. Tutkimushypoteesina on se, että voiko lesken testamenttiin rinnastuvana lahjana annettu vähempiarvoinenkin lahja oikeuttaa vastikkeeseen siinäkin tapauksessa, kun samanarvoinen lesken antama muu lahja ei vielä vastikkeeseen oikeuta. Ensiksi kuolleen puolison lakimääräisten toissijaisten perillisten vastikeoikeus on seurausta siitä, että jälkeläisittä kuolleen puolison perii aluksi leski, ja vasta lesken kuoleman jälkeen ensiksi kuolleen puolison sukulaiset. Ensiksi kuolleen puolison sukulaisten eli toissijaisten perillisten perintöoikeus toteutetaan osuutena lesken kuolinpesästä. On mahdollista, että leski aiheuttaa elinaikanaan varallisuutensa olennaista vähentymistä, ja siinä tapauksessa lesken toiminnan voidaan katsoa loukanneen toissijaisten perillisten perintöoikeutta. Ensiksi kuolleen aviopuolison toissijaisten perillisten perintöoikeuden loukkaus kompensoidaan vastikeoikeudella. Perintökaaren 3 luvun 3 §:n 1. momentin vastikesäännöksen sanamuodon mukaisesti tässä tutkielmassa tutkittavia vastikeoikeuden edellytyksiä on kolme. 1). Leski on antanut lahjan tai tehnyt muun siihen rinnastettavan toimen. 2). Leski ei ole edellisen kohdan mukaisella toimellaan ottanut huomioon asianmukaisesti toissijaisten perillisten perintöoikeutta. 3). Leski on kohdan 1). mukaisella toimellaan aiheuttanut omaisuutensa olennaisen vähentymisen. Noita kolme edellytystä nyt tutkitaan, ottaen samalla tässä vastikeoikeuden edellytysten tutkinnassa erikseen huomioon lesken antamat testamenttiin rinnastuvat lahjat. Tutkimuksen alussa selvitetään lyhyellä katsauksella perintökaaren lainvalmisteluun sitä, miksi lainsäätäjä on tahtonut lesken perivän jälkeläisittä kuolleen puolisonsa ensiksi, ja miksi ensiksi kuolleen puolison perii kuitenkin lopullisella tavalla hänen sukulaiset. Katsauksen jälkeen käydään läpi sitä, minkälaisia oikeuslähteitä tutkimuksessa on hyödynnetty. Samassa yhteydessä määritetään se, minkälainen on lesken antama testamenttiin rinnastuva lahja, ja tuota lahjaa jo tutkitaan hieman yleisemmällä tasolla toissijaisten perillisten vastikeoikeuden kannalta. Perintökaari, ja siis myös lain 3 luvun 3 §:n 1. momentin vastikesäännös, vastaa paljolti ruotsalaista perintölakia eli ärvdabalkenia. Perintökaaren 3 luvun 3 §:n 1. momentin vastikesäännöksen tulkinnan helpottamiseksi tutkielmassa käydään varsin perusteellisesti läpi vastaava ruotsalainen säännös, joka koskee lakimääräisten toissijaisten perillisten vastikeoikeutta. Tutkimuksessa tuohon mennessä saadun tiedon avulla käydään läpi nyt tutkittavaa kolmea eri vastikeoikeuden edellytystä. Jokaisen kolmen edellytyksen tulee täyttyä lesken toimen osalta, jotta toissijaiset perilliset voivat saada vastiketta. Ensimmäisenä selvitetään sitä, mikä lesken toimi voi oikeuttaa toissijaiset perilliset saamaan vastiketta. Seuraavaksi tutkitaan sitä, millainen lesken toimi on sopimatonta toissijaisten perillisten perintöoikeuden kannalta, sillä lesken toimen sopimattomuus on vastikeoikeuden toinen edellytys. Viimeisenä tutkitaan sitä, millä perusteella lesken toimi on vähentänyt lesken varallisuutta jo olennaisesti, koska siinä tilanteessa toissijaiset perilliset voivat saada vastiketta. Samalla arvioidaan sitä, onko tutkimuksen tutkimushypoteesi paikkansa pitävä. Eli voiko lesken testamenttiin rinnastuvana lahjana annettu lahja oikeuttaa vastikkeeseen siinäkin tapauksessa, kun samanarvoinen lesken antama muu lahja ei siihen vielä oikeuta. Tutkielman viimeisessä luvussa kootaan tutkimuksen havainnot yhteen ja tehdään niistä johtopäätökset.