Browsing by Author "Uggeldahl, Sanna"

Yläkulmahampaiden puhkeamishäiriöitä esiintyy 1-3%:lla väestöstä ja niiden varhainen tunnistaminen on tärkeää purennan kehittymisen kannalta. Puhkeamattomat yläkulmahampaat paljastetaan kirurgisesti hammaskaaren palatinaali- tai bukkaalipuolelta kruunun sijainnista riippuen. Yläkulmahampaan sijainti hammaskaarella voidaan määrittää sekä kliinisesti että röntgentutkimuksia apuna käyttäen. Tutkimuksen tavoitteena oli retrospektiivisesti tutkia eri röntgenologisten paikantamismenetelmien luotettavuutta kirurgisesti paljastettujen, puhkeamattomien yläkulmahampaiden paikallistamisessa sekä potilaaseen kohdistunutta säteilyaltistusta. Tutkimukseen valittiin 26 Helsingin kaupungin terveyskeskuksen potilasta, joilta puhkeamaton yläkulmahammas, seitsemällä bilateraalisesti, oli paljastettu kirurgisesti vuosina 2007-2009. Potilaskertomuksesta kirjattiin kulmahampaan palpaatiolöydös ja röntgenkuvista pääteltiin kulmahampaan sijainti hammaskaarella. Saatua tulosta verrattiin leikkauskertomuksen tietoihin. Tutkimuksen perusteella todettiin, että oikomishoidon vuoksi otetun panoraamatomografiakuvan (PTG) lisäksi tarvitaan vain yksi yläokklusaalikuva puhkeamattoman yläkulmahampaan sijainnin määrittämiseksi. Jos potilaasta oli saatavilla PTG-kuva, saatiin sen ja yhden okklusaalikuvan perusteella luotettavasti selville puhkeamattoman hampaan sijainti käyttäen parallaksimenetelmää. Näissä tapauksissa potilaasta oli lähes aina otettu turhia lisäkuvia, joiden potilaalle aiheuttama säteilyaltistus oli vähintään 12 Sv. Oikomishoidon erikoishammaslääkärin kliininen tutkimus osoittautui varsin heikoksi menetelmäksi kulmahampaan sijainnin määrittämisessä. Palatinaalisesti impaktoituneet yläkulmahampaat olivat huomattavasti paremmin palpoitavissa kuin labiaalisesti impaktoituneet. Palpaatiotulosta ei ollut mainittu sairauskertomuksessa 30%:ssa tapauksista. Kliinisen tutkimuksen lisäksi röntgentutkimukset ovatkin välttämättömiä puhkeamattoman kulmahampaan sijainnin määrittämiseksi.