Browsing by Author "Uhlenius, Kirsi"

Kiinan kansantasavalta on noussut maailmanpolitiikan keskiöön kylmän sodan ja bipolaarisen kansainvälisen järjestelmän päättymisen jälkeen. Sen samaan aikaan tiivistyneet poliittiset ja taloudelliset suhteet Afrikan mantereen valtioihin ovat olleet suuren yleisen ja akateemisen kiinnostuksen kohteena, tulkintojen näkökulmien vaihdellessa uuskolonialististyyppisestä riistosta molempia osapuolia hyödyttävään kehitysyhteistyöhön. Tässä tutkimuksessa käytetään viitekehyksenä Alexander Wendtin vuonna 1999 julkaisemassa teoksessa ”Social Theory of International Politics” kehittelemää kansainvälisen poliittisen järjestelmän kulttuurien teoriaa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, mihin kolmesta Wendtin teorian kulttuureista: hobbeslaiseen, lockelaiseen vai kantilaiseen kulttuuriin Kiinan ja Afrikan väliset suhteet sijoittuvat. Merkittävin erottava tekijä Wendtin kulttuurien välillä on väkivallan käytön todennäköisyys kansainvälisissä suhteissa. Hobbeslaisessa kulttuurissa väkivallan käyttö on normaali toimintatapa, lockelaisessa kulttuurissa väkivalta on mahdollinen tapa ratkaista erimielisyyksiä ja kantilaisessa kulttuurissa erimielisyydet ratkaistaan muilla keinoin kuin väkivallan avulla. Wendtin oma tutkimustulos on, että huolimatta siitä, että jotkut valtiot tai jotkut alueet käyttäytyvät toisiaan kohtaan vielä hobbeslaisen kulttuurin hengessä, on maailmassa kokonaisuutena siirrytty hobbeslaisesta kulttuurista lockelaiseen, ja että on olemassa alakulttuureita, joissa jopa kantilainen kulttuuri on normina. Esimerkkinä kantilaisesta alakulttuurista hänellä on Yhdysvaltain ja Euroopan väliset suhteet. Tässä tutkimuksessa Wendtin käsitteistöä käytetään toisen mahdollisen alakulttuurin tutkimiseen, eli Kiinan ja Afrikan välisiin suhteisiin. Tutkimusaineistona on pääosin aiheesta kirjoitettuja tieteellisiä artikkeleita ja kirjoja. Aineiston perusteella tutkimuksessa tullaan lopputulokseen, että Kiinan ja Afrikan väliset suhteet muodostavat samantyyppisen kantilaisen kulttuurin alajärjestelmän kuin Yhdysvallat ja Eurooppa. Samalla todetaan, että koko kansainvälisen järjestelmän kulttuuri ei voi siirtyä kantilaiseen vaiheeseen, ennen kuin Yhdysvaltain ja Kiinan väliset suhteet ovat kantilaisen kulttuurin mukaiset. Ennen Kiinassa Deng Xiaopingin aloittamia talousreformeja 1970-luvun lopussa Kiinan on koettu identifioineen itsensä hobbeslaiseksi revisionistiseksi valtioksi. Nykyisellään Yhdysvaltain ja Kiinan välisten suhteiden tulkitaan olevan lockelaisen kulttuurin vaiheessa. Johtopäätöksissä pohditaan miten Suomi ja muu Eurooppa voisivat olla omalla esimerkillään vahvistamassa Kiinan kantilaista identiteettiä, ja näin edesauttamassa väkivallan käytön vähenemistä kansainvälisen politiikan välineenä.