Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Uimonen, Ella"

Sort by: Order: Results:

  • Uimonen, Ella (2019)
    Tutkielma käsittelee lukijaa sitouttavia tekniikoita yhdysvaltalaisten lastenkirjojen takakansiteksteissä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen retorinen rakenne lastenkirjojen takakansiteksteissä on, millaisia lukijaa sitouttavia strategioita lastenkirjojen takakansiteksteissä käytetään, ja löytyykö piirteiden käytössä eroavaisuuksia eri ikäryhmille suunnatun lastenkirjallisuuden takakansitekstien välillä. Tutkittavat lastenkirjallisuuden lajit ovat kuvakirjat, kouluikäisille suunnatut kirjat, nuorten aikuisten kirjat sekä lapsille suunnattu tietokirjallisuus. Tutkielman aineisto koostuu yhteensä 160 takakansitekstistä, joiden analysoinnissa käytettiin lähilukumenetelmää. Tutkielmassa vertaillaan eri ikäryhmille suunnattujen lastenkirjojen takakansitekstien retorista rakennetta Gea-Valorin ja Inigo Rosin mallia (2009) apuna käyttäen. Tutkielmassa hyödynnetään myös mukautettua versiota Ken Hylandin akateemisen diskurssin mallista (2005) lukijaa sitouttavien piirteiden tunnistamiseksi. Lukijaa sitouttaviksi interpersoonaisiksi piirteiksi laskettiin tutkielmassa lukijan puhuttelu, käskyt, kysymykset sekä sivuhuomautukset. Tutkielmassa osoitetaan, että lastenkirjojen takakansitekstejä voidaan pitää luonteeltaan interpersoonaisina, ja niissä ilmenevillä sitouttamismerkitsijöillä on oma osansa lukijan vakuuttamisessa. Tutkielmassa selvisi, että lastenkirjojen takakansitekstien rakenteiden välillä on pieniä eroavaisuuksia, mutta mitään huomattavaa trendiä ei ollut nähtävissä. Kaikille teksteille yhteinen piirre oli kirjan sisällön kuvaileminen. Interpersoonaisia sitouttamismerkitsijöitä löytyi yleisesti ottaen eniten nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen takakansiteksteistä, mutta muuten erot kategorioiden välillä eivät olleet merkittäviä. Yleisimpiä teksteissä ilmenneitä interpersoonaisia piirteitä olivat lukijan puhuttelu sekä kysymykset. Tutkielma osoittaa, että Hylandin metadiskurssimallia voidaan tietyin genrepohjaisin mukautuksin soveltaa akateemisen diskurssin lisäksi myös muihin tekstilajeihin.