Browsing by Author "Ukko, Aino"

Tässä tutkielmassa keskitytään adoptiossa syntyvään sukulaisuuteen suomalaisten aikuisten adoptoitujen kannalta. Tutkielma nivoutuu osaksi antropologista sukulaisuudentutkimusta. Antropologinen adoptiontutkimus on keskittynyt länsimaissa usein vanhempien kokemuksiin ja kansainvälisiin adoptoituihin sekä identiteettiin. Tässä tutkielmassa sivutaan identiteettiä mutta erityisesti tutkimuskysymykseksi nousee tiedon rooli näiden adoptoitujen sukulaisuuden käytännöissä. Muiden tieteenalojen adoptiotutkimuksiin verrattuna tässä tutkielmassa korostetaan kulttuurisen ja yhteiskunnallisen kontekstin merkitystä. Teoreettinen tausta on sukulaisuudentutkimuksen uudessa paradigmassa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kesällä-syksyllä 2014 puolistrukturoituja teemahaastatteluja käyttäen. Aineisto koostuu 1950-1990-luvuilla Suomesta ja kansainvälisesti adoptoitujen sekä muutaman näiden vanhemman haastatteluista. Aineisto teemoiteltiin osin teoria-, osin aineistolähtöisesti ja teemat koottiin yhteen, jolloin niistä syntyi työn perusrakenne. Tutkimuksessa kuvataan kontekstina suomalaisen perheen ja adoption historiaa ja nykypäivää teorialähteiden avulla ja jäljitetään perheen eksklusiivisuuden ja inklusiivisuuden tendenssejä, jotka ovat vaikuttaneet adoptioon viimeisten vuosikymmenten aikana. Lisäksi myöhemmin työssä analysoidaan tiedon ja identiteetin kulttuurista yhteyttä ja vallitsevan, eksklusiivista kuulumista korostavan identiteettitarinan vaikutusta adoptoitujen sukulaisuustiedon käytäntöihin. Kerätyn aineiston valossa adoption vahvin tiedollinen käytäntö on ollut adoptiosta ja synnyinvanhemmista vaikeneminen ja tätä salaisuutta myös adoptoidut kantavat ja toisaalta käyttävät strategisesti hyväkseen kohdatessaan perheen ulkopuolisen maailman. Adoption jälkipalvelu osoittautuu adoptoiduille sekä esteeksi että mahdollistajaksi adoptiota ja synnyinsukua koskevaa tietoa hankittaessa ja käytettäessä. Adoptoitujen joukossa nousussa on ollut vaikenemisesta luopuminen ja tiedon selvittäminen, etsiminen, ja tässä adoptoidut käyttävät erilaisia temporaalisia strategioita, kuten pysähdyksiä, vain tiettyyn pisteeseen etenemistä ja tulevaisuuteen suuntautumista yhteydenpidossa synnyinsukulaisiin. Tiedon puute saa adoptoidut usein kuvittelemaan erilaisia mahdollisuuksien maailmoita ja selvitettyä tietoa synnyinsuvuistaan he punovat valikoidusti osaksi identiteettitarinoitaan. Tiedolle löytyy myös rajat: se ei voi korvata yhdessä elettyä elämää ja jaettua historiaa ja synnyinsuvun osaksi tuleminen ja sukulaisuussuhteiden luominen on usein työlästä ja onnistuu vain suhteessa joihinkin sukulaisiin. Tutkielman valossa voi sanoa, että tieto on adoptiossa syntyvässä sukulaisuudessa merkittävässä roolissa ja adoptoidut käyttävät sitä strategisesti, mukauttavat sitä ja sen vaikutuksia itseensä ja suhteisiinsa. Tässä tutkielmassa otetaan myös osaa klassiseen antropologiseen sukulaisuudentutkimuksen keskusteluun sukulaisuuden luonteesta ja tullaan siihen johtopäätökseen, että adoptioissa syntyvä sukulaisuus on hybridistä: adoptiosuku ja synnyinsuku erottuvat ja yhdistyvät adoptoitujen kokemuksissa ja saavat merkityssisältöjä vahvasti suhteessa toisiinsa jatkuvassa prosessissa.