Browsing by Author "Utoslahti, Kirsi"

Pro gradu -tutkielma käsittelee sitä, miten ruoka ilmentää terveyden ja kehon merkityksiä suomalaisessa nykykulttuurissa. Trendiksi muodostunut ruokavalio, karppaaminen on kohdannut voimakasta kritiikkiä. Keskustelu oli vilkkainta vuoden 2011 lopulla, mihin tutkielman ajankuva pääosin sijoittuu. Tutkin keskustelua informanttien kirjoitelmien ja henkilökohtaisesti 250 karppaajan kanssa aikaa viettäneen ravintoneuvojan haastattelun avulla. Mediassa välittyneellä puheella on tutkielmassa täydentävä rooli. Menetelmänä ovat laadullinen asennetutkimus ja diskurssin dekonstruktiivinen lukutapa. Terveyden tavoitteleminen on eettistä. Terveys saa kulttuurissamme ensisijaisesti sairauksien välttämisen merkityksen. Käsitteenä terveys ei ole staattinen vaan myös jaettu arvo, jossa yhdistyy diskurssin osapuolten erilaisia hyvään pyrkiviä tavoitteita. Asiantuntijat ja karppaajat voisivat käydä vuoropuhelua terveydestä, mikä toteutui heikosti tutkimuksen kohteena olevassa diskurssissa. Osapuolten kohtaamattomuuden näen ohipuhumisen rakenteena diskurssissa. Millaiset tekijät vaikuttavat diskurssin rakenteeseen? Kokemukset ovat terveyden käsitteen varhaista sisältöä. Karppaajat näyttävät palaavan kokemusten arvostamiseen terveyden sisältönä. Median toimintalogiikka vahvistaa keskustelun polarisoitumista, mutta taustalla ovat ennen muuta kulttuurisen luokittelun erot. Ravitsemussuosituksista ja asiantuntijoiden terveyspuheesta sekä karppaajien perusteluista rakentuu terveellisen syömisen jäsennys. Jäsennykset muodostuvat kulttuurisen puhdistamisen prosesseissa (Douglas 1966) eivätkä kohtaa. Ruokasäännöt ilmaisevat antropologiassa syömisen järjestystä. Suositeltu ja leimattu, turvallinen ja epäluotettava tiivistyvät ravintoaineiden luokissa, joita ruokavalio muuntaa. Osapuolten ruoalle ja syömiselle antamat merkitykset ja arvot perustuvat erilaisiin taustaoletuksiin terveydestä, kehosta ja ruoasta, mitä dekonstruoin tutkielmassa. Kehon medioituminen on vahvistanut kokemuksia terveyden sisältönä. Karppaajat eivät seuraa äärimmäisiä kehonihanteita vaan tavoittelevat tasapainoista ruokasuhdetta. Ruokavalion ideat eivät ole irrallisia, vaan osa ruoan jatkuvasti lisääntyvää muuntelua ja kulttuuristen tekijöiden vaikutusta ruokasuuntausten taustalla. Laadullisen asennetutkimuksen menetelmällä tarkasteltuna ruokavalio ilmentää karppaajille tärkeitä arvoja. Kilpailuyhteiskunnassa jaksamisesta, kehon ja mielen tasapainosta ja kehonihanteista tulee terveyden merkityksiä. Karppaaja arvostaa ruoan kulttuuristamisen prosessin tuntemusta ja suosii lähellä luontoa olevia, puhtaita raaka-aineita. Karppaajat kantavat yksilöllistä vastuuta terveydestään ja oikeuttavat toisin valitsemistaan mitattavilla havainnoilla terveydestään. He ovat valmiita kiistämään suosituksia, jos ne eivät vastaa omia kokemuksia, mutta ruokavalio ei näyttäydy itsetarkoituksellisena. Julkisesta epärationaalisen leimasta poiketen karppaaminen saa elämänhallinnan merkityksiä. Ruokavalion perustelut ilmaisevat kritiikkiä ruokajärjestelmään. Sellaisena luen informanttien puhtaan ruoan, alkuperäisyyden, vihreyden ja luonnollisuuden arvoja. Osoitan taustalla ongelmia, joita ruokavalion julkinen kritiikki ei ole tavoittanut ja joihin yksilöllisellä ruokavaliolla pyritään vastaamaan. Syömistä on tulkittu feministisellä tutkimusotteella, vallan puutteena. Karppaajat käyttävät määrittelyvaltaa terveellisen syömisen jäsentämiseen ilman ulospäin levitettävää ohjelmaa. Ruokavalio kohtaa kritiikkiä ja edustaa samalla hiljaista sosiaalista todellisuutta. Karppaajat näyttävät saavuttavan tavoitteensa. Miten käy kansalaisten terveyteen vaikuttamisen? Ravitsemusvalistus mediassa ei seuraa kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä yhtä selvästi kuin lääketiede, jonka terveyskäsitys sitä kuitenkin muotoilee. Puhe terveysuhkista toimii turvallisuuden mekanismina osana terveyden yhteisöllistä prosessia (Foucault 2004). Karppaaja saavuttaa turvallisuutta valinnoilla, joihin yksilön on laajoja rakenteita helpompi vaikuttaa. Samalla terveys karppaajien keskeisenä motiivina voisi toimia valistuksen resurssina.