Browsing by Author "Uuranmäki, Arttu"

Yhdysvallat on pitkään pyrkinyt rakentamaan rauhaa MENA-alueella, ja erityisesti arabien-Israelin konfliktin kontekstissa. Tämä maisterintutkielma tutkii Yhdysvaltojen rauhanrakentamisen tavoitteita sekä niiden välisiä ristiriitoja juuri tämän konfliktin kohdalla. Tutkielma esittää näiden rauhanrakentamisessa määriteltyjen tavoitteiden heijastelevan Yhdysvaltojen laajempia alueellisia tavoitteita sekä pyrkivän edistämään niitä. Tutkimus toteutettiin konstruktivistisesta teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Viitekehykselle on ominaista sosiaalisten faktojen sosiaalisesti rakennettu luonne ja tämän vuoksi maailmanpoliittisten ilmiöiden ja mekanismien kontingenttius. Konstruktivismista nousivat tutkielmaan myös kaksi tutkielman pääkäsitettä: konstitutiiviset suhteet sekä strateginen sosiaalinen rakentaminen. Tavoitteita sekä niiden välisiä ristiriitoja tunnistettiin ja analysoitiin niin kutsutussa Trump Peace Planissa sekä Abraham-sopimuksissa. Nämä dokumenttikokonaisuudet ovat molemmat 2020-luvun rauhanrakentamisen projekteja, ja niiden välillä ilmenee monenlaisia yhteyksiä. Aineistoa voidaankin kuvailla yhdeksi kolikoksi, jolla on kaksi kääntöpuolta. Analyysi eteni tavoitteiden tunnistamisen jälkeen niiden jäsentämiseen laajempien alueellisten tavoitteiden mukaisesti sekä näiden tavoitteiden välisten jännitteiden arviointiin. Analyysissä tunnistetut tavoitteet jaettiin laajemmista alueellisista tavoitteista Iranin vastustamisen, MENA-alueen talouden kehittämisen, kansallisen turvallisuuden, Israelin ja muiden ystävien tukemisen, vakauden ja rauhan sekä Yhdysvaltojen myönteisen maakuvan alle. Aineistosta tunnistetut tavoitteet keskittyvät erityisesti rauhan ja vakauden edistämiseen, Israelin tukemiseen sekä Iranin vaikutusvallan vastustamiseen. Lisäksi monet muut tavoitteet, kuten talouden kehittäminen sekä kansallisen turvallisuuden edistäminen ovat yhteydessä alueen rauhaan ja vakauteen. Iranin vaikutusvallan heikentäminen on myös lukuisten tavoitteiden takana. Samanaikaisesti rauhan ja vakauden tavoitteet vaikuttavat olevan vahvassa ristiriidassa Yhdysvaltojen Iraniin ja Israeliin kohdistuvien tavoitteiden kanssa. Ristiriidat syntyvät risteävistä tavoitteista sekä siitä, että ristiriitatilanteissa etusija on annettu Israelin ja Iranin suhteita edistävälle politiikalle. Tutkielma argumentoi, että rakentamalla rauhaa ja vakautta MENA-alueen arabimaiden sekä Israelin välille rakentamalla yhteistä uhkakuvaa Iranista alueen kokonaisrauha tai vakaus ei muutu. Kun tämä kehitys yhdistetään Israelia tukevaan politiikkaan, myös Israelin ja Palestiinan välinen konflikti syvenee läheisempien arabimaiden ja Israelin suhteiden kustannuksella. Molemmissa tapauksissa on kysymys ensisijaisesti jännitteiden painopisteen muutoksista MENA-alueella, joka vaarantaa alueen rauhan ja vakauden kasvamisen kokonaisuudessaan. Tutkielma suosittelee analyysin pohjalta muutosta Yhdysvaltojen rauhanrakentamisen painotuksissa. Yhdysvaltojen suhdetta Iraniin tai Israeliin ei tarvitse muuttaa, vaan siirtää toisille politiikan alueille. Israelin ja arabimaiden välisiä suhteita voidaan edistää hyödyntämättä viholliskuvaa Iranista. Israelin kohdalla taas maiden välistä ystävyyssuhdetta voidaan edistää muualla kuin rauhanrakentamisen kohdalla. Nostamalla rauhan ja vakauden tavoitteet ensisijaisiksi Yhdysvaltojen rauhanrakentamisessa sen vaikutukset vahvistuvat, mikä edistää myös Yhdysvaltojen omaa etua.