Browsing by Author "Vaahtera, Maria"

Tarhaomenapuu (Malus domestica Borkh.) on tärkein Suomessa viljelty hedelmäpuulaji. Omenapuiden jalostus on Suomessa vähäistä ja viljelijät ovat uusien lajikkeiden suhteen pitkälti ulkomaisen jalostuksen varassa. Jos uuden lajikkeen kylmänkestävyyttä pystyttäisiin arvioimaan luotettavasti laboratoriomenetelmin, uusista lajikkeista saataisiin tietoa nopeammin ja edullisemmin kuin kenttäkokeissa, ja viljelijän riski viljelyn epäonnistumisesta pienenisi. Tavoitteena oli selvittää, voidaanko karaistumisen aikana omenan hiilihydraattipitoisuuksissa tapahtuvien muutosten avulla ennustaa lajikkeen kylmänkestävyyttä. Lisäksi tutkittiin silmämääräisen tarkastelun ja ionivuototestin kykyä kuvata lajikkeiden välisiä eroja kylmänkestävyydessä kontrolloidun pakkasaltistuksen jälkeen. Tutkimukseen valittiin etukäteistiedon perusteella kylmänkestävyydeltään neljä erilaista lajiketta: ’Aroma’, ’Lobo’, ’Pirja’ ja ’Santana’. Liukoisten hiilihydraattien kertyminen karaistumisen aikana ei selittänyt lajikkeiden tai kasvinosien välisiä eroja kylmänkestävyydessä. Tärkkelyksen pitoisuus oli sekä versoissa että silmuissa suurempi herkiksi tiedetyillä lajikkeilla ’Aromalla’ ja ’Santanalla’ kuin kestävämmillä lajikkeilla ’Pirjalla’ ja ’Lobolla’. Omenalla suuri tärkkelyspitoisuus karaistumisen aikana saattaa selittää lajikkeiden välisiä eroja kylmänkestävyydessä. Silmämääräinen tarkastelu kontrolloidun pakkasaltistuksen jälkeen kuvasi lajikkeiden välisiä eroja kylmänkestävyydessä sekä versoissa että silmuissa karaistumisen alkuvaihetta lukuun ottamatta. Ionivuototestin erottelukyky versoissa oli heikko. Silmuissa ionivuotesti erotteli lajikkeet syvän karaistumisen aikana. Lisää tutkimusta tarvitaan kasvissa karaistumisen aikana tapahtuvien muutosten tuntemiseksi ja menetelmien kehittämiseksi kylmänkestävyyden mittaamiseen.