Browsing by Author "Vuorinen, Johanna Maria"

Ikäsegregaatiosta ja perheissä tapahtuneista muutoksista johtuen ikäpolvet ovat eriytyneet toisistaan, eikä luonnollisia arjen kohtaamisia eri-ikäisten välillä välttämättä ole. Muistisairauksien vuoksi yhä useamman ikääntyneen arki siirtyy kotoa pitkäaikaishoidon piiriin erilleen muusta yhteisöstä. Toisaalta monet lapset viettävät suuren osan ajastaan päiväkodeissa. Tutkielma sijoittuu pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan hoivakotiin, jonka yhteydessä toimii päiväkoti. Yksiköiden välillä on pyritty kehittämään yhteistä toimintaa lasten ja muistisairauksia sairastavien vanhusasukkaiden välillä. Mitä tapahtuu, kun nämä hoivainstituutiot yhdistetään yhteiseksi yksiköksi? Tutkimuskentällä on ehdotettu siirtymää ikääntyneiden toimintakyvyn näkökulmasta kohti toimijuutta. Ikääntyneitä tulisi tarkastella valintoja tekevinä, toimivina subjekteina silloinkin, kun toimijuus on heikkenemässä muistisairauksien vuoksi. Toimijuuden ulottuvuuksia ovat yksilön haluaminen, kykeneminen, voiminen, osaaminen, tunteminen ja täytyminen, jotka ovat yhteydessä toisiinsa ja tilanteiden kontekstiin moniulotteisena kokonaisdynamiikkana. Tutkimusten mukaan ikäpolvien kanssakäyminen voi tuottaa iloa ja edistää ikääntyneiden aktiivisuutta hoivakotiympäristössä. Jotta se voi olla mielekästä molemmille ikäryhmille, suunnittelussa ja toteuttamisessa on kuitenkin huomioitava yksilön ja kontekstin näkökulmat. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkoituksena on selvittää, millaista ikäpolvien kanssakäymistä hoivakodissa on, ja miten vanhusasukkaiden toimijuus siinä ilmenee. Toinen tutkimuskysymys laajentaa näkökulman yksilöstä rakenteisiin: millaisena kokonaisdynamiikkana ikäpolvien kanssakäyminen näyttäytyy toimijuuden kontekstissa? Tutkielman aineisto on kvalitatiivinen. Se kerättiin etnografisen havainnoinnin ja yksikön työntekijöille toteutettujen ryhmähaastattelujen avulla. Tutkielmassa havainnoitiin noin kahtakymmentä vanhusasukasta hoivakodin arjessa. Pääpaino oli lapsille ja vanhusasukkaille järjestettyjen yhteisten tapahtumien havainnoinnissa. Yhteisiä tapahtumia olivat viisi lauluhetkeä, kaksi koululaisten vierailua, ystävänpäiväjuhla ja laskiaisrieha. Havainnoinnin tarkoituksena oli saada tietoa siitä, miten ikääntyneiden toimijuus ilmenee kanssakäymisessä ja millaisia haasteita siihen voi liittyä. Työntekijöille toteutettiin kolme ryhmähaastattelua: haastattelut erikseen kummallekin yksikölle ja yksi yhteishaastattelu. Kuhunkin haastatteluun osallistui kuusi työntekijää. Niiden tarkoituksena oli tukea havainnointiaineistoa ja tuoda esiin työntekijöiden ymmärrystä vanhusasukkaiden ja lasten välisestä kanssakäymisestä omissa yksiköissään suhteessa niiden toimintakulttuureihin ja rakenteisiin. Haastatteluiden kautta saatiin tietoa siitä, millaista toimijuutta työntekijät näkevät ja toivovat kanssakäymisen tuottavan, sekä siitä, millaisia ratkaisuja ilmenneisiin haasteisiin voidaan löytää. Tutkielman tulosten mukaan ikääntyneiden toimijuus näyttäytyy ikäpolvien kanssakäymisessä erilaisina toiminta-alueina. Toimintaalueita ovat yhteisen toiminnan katseleminen ja seuraaminen, osallistuminen ja kehon kieli, puhe ja äänet, tunteiden ilmaisu, passiivisuus sekä aktiivinen vetäytyminen. Pääasiassa lasten näkeminen virittää vanhusasukkaissa eri tavoin ilmeneviä ilon ja ihastuksen tunteita, mutta tilanteittain vaihdellen myös passiivisuutta tai vetäytymisen halua. Toimijuuden kontekstista tarkasteltuna kanssakäymiseen vaikuttavat neljä toisiinsa liittyvää rakenteellista ulottuvuutta, joihin voi liittyä erilaisia haasteita. Ulottuvuuksia ovat osallistujat ja toiminnan sisältö, hoitajien roolit, resurssit, eli aika ja paikka, sekä yksiköiden toimintakulttuurit ja -käytännöt. Ulottuvuudet muodostavat dynaamisen kokonaisuuden ja määrittävät osallistujien toimijuutta kanssakäymisen tilanteissa. Tutkielman tuloksia voi soveltaa ikäpolvien kanssakäymisen suunnittelussa ja kehittämisessä hoivakotiympäristöissä. Tutkielma liittää ilmiön toimijuuden teoreettiseen viitekehykseen, josta käsin sitä ei aikaisemmissa tutkimuksissa ole tutkittu. Tulokset laajentavat myös toimijuuden näkökulmia ikäpolvien välisiin suhteisiin ja kontekstiin. Tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, miten ikäpolvien kanssakäymistä voidaan soveltaa palveluverkostossa ja siten lieventää ikäpolvien eriytymistä toisistaan.