Browsing by Author "Wahlberg, Annina"

Pro gradu -työssä tutkitaan yhdentoista S2-taustaisen lähihoitajaopiskelijan kirjoittamia näyttötutkintosuunnitelma- tekstejä. Näyttötutkintosuunnitelman funktio on osoittaa, että opiskelijalla on riittävät valmiudet päästä koulutuksen näyttötutkintoon, eli teksteillään opiskelijat pyrkivät vakuuttamaan omaa osaamistaan. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin semanttisin ja syntaktisin keinoin tekstit toteuttavat funktiotaan eli rakentavat kirjoittajien ammatillista asiantuntemusta. Tutkimus on laadullista tekstintutkimusta, ja teoriakehyksenä toimii funktionaalinen kielikäsitys. Tutkimuksessa havaitaan tekstien rakentavan kirjoittajien ammatillista asemaa sisällöllisin ja kielellisin keinoin. Sisällöllisiä keinoja ovat osaamisen eksplisiittinen reflektoiminen esim. osata-verbiä käyttämällä sekä alan taustatekstien hyödyntäminen. Lainaamalla muita tekstejä kirjoittajat osoittavat tuntevansa alansa taustatekstejä ja tuovat teksteihinsä sisältöjä ja oikeakielistä tekstiainesta. Siten kirjoittajat voivat antaa paremman kuvan itsestään niin ammattilaisina kuin suomen kielen kirjoittajina. Kielellisin keinoin asiantuntijuutta teksteissä osoittavat runsas hoitoalan sanasto ja työelämän tekstikäytänteiden konventioiden hallinta, joka ilmenee persoonaviittauksien monipuolisessa käytössä sekä hoito-ohjeiden direktiivi-ilmauksien ja kirjaamisen konventioiden käytössä. Teksteissä on runsaasti etenkin konkreettisen työn kuvaukseen liittyvää sanastoa, vaikka rakenteissa olisi paljon horjuntaa. Sanasto toistuneekin työpaikan kielenkäyttötilanteissa, joiden konventioihin kirjoittajat ovat päässeet sosiaalistumaan. Käyttämällä alan sanastoa odotuksenmukaisessa kontekstissa kirjoittaja osoittaa kielellistä asiantuntemustaan sekä ammatillista osaamistaan. Persoonan ilmi tuominen on näyttötutkintosuunnitelman tekstilajissa odotuksenmukaista, sillä kirjoittajat pyrkivät osoittamaan omaa ammattitaitoaan. Teksteissä käytetäänkin paljon puhujaan viittaavaa ensimmäistä persoonaa. Monikon ensimmäisellä persoonalla rakentuu merkitys kirjoittajasta osana ammatillista työyhteisöä. Etenkin hoitotoimenpiteiden kuvauksissa kirjoittajat rakentavat epäsuoria henkilöviittauksia käyttäen passiivia, nollapersoonaa, verbikantaisia nominijohdoksia, ei-ihmistarkoitteista ilmisubjektia tai tekijään viittaavaa geneeristä substantiivilauseketta, mikä on tyypillistä alan ohjeteksteille ja kirjaamisen konventioille. Kirjoittajat osoittavat siten hallitsevansa ammattikieleen kuuluvia etäännyttämisen ja yleistämisen keinoja. Avointen henkilöviittausten käyttö painottuu aineistossa erityisesti direktiivisissä ilmauksissa, joissa passiivimuotoisissa väitelauseissa ja monipuolisissa deonttisissa nesessiivilauseissa velvoitteen kohdetta ei ilmaista eksplisiittisesti. Kirjoittajat ovat tekstiensä perusteella sosiaalistuneet hoitoalan ohjeteksteihin ja niiden ammattikielen tapaan ilmaista alan direktiivejä. Hoitoalan kirjaamisen ominaispiirteisiin kuuluu tekstin tiivis ilmaisu, lyhyys ja luettelomaisuus. Piirteet tulevat aineistossani ilmi mm. olla-verbin elliptisenä käyttönä ja finiittiverbittöminä virkkeinä. Työelämän tekstikäytänteiden käyttäminen näyttötutkintosuunnitelmassa, jossa niitä ei edellytetä eikä niiden käyttöön ohjata, viestii kirjoittajan kielellisestä ammattitaidosta. Osa käytetyistä tekstikäytänteistä on vaativia suhteutettuna kirjoittajien yleiseen kielitaitotasoon. Niiden käyttö kertoo työympäristön tärkeydestä kielenoppimis- ja käyttöympäristönä ja siitä, että pääsemällä osalliseksi työyhteisön kielenkäyttötilanteisiin kielenkäyttäjä voi oppia tilanteiden konventioihin kuuluvat sanat, rakenteet ja ilmaukset, joille hänellä on käyttöä. Tämä puolestaan puoltaa funktionaalista kielenopetusta, jossa painottuvat nimenomaan kohderyhmän kielitaitotarpeet.