Browsing by Author "Zaeske, Minna"

Ranskan pääesikunnassa palvellut juutalaissyntyinen kapteeni Alfred Dreyfus tuomittiin syyskuussa 1894 syyttömänä elinkautiseen vankeuteen Pirunsaarelle. Häntä syytettiin Ranskan armeijan sotasalaisuuksien myymisestä saksalaiselle sotilasavustajalle. Syytös perustui siihen, että Dreyfusin käsiala muistutti Saksan suurlähetystön roskakorista löytyneen muistion käsialaa. Dreyfusiä ei kuitenkaan tuomittu pelkän muistion perusteella, sillä armeijan esimiesten väärentämät salaiset asiakirjat vaikuttivat tuomioon. Kuuluisa kirjailija Émile Zola sai tapauksessa aikaan uuden käänteen vuonna 1898. Zola kirjoitti Ranskan tasavallan presidentille avoimen kirjeen, jossa puolusti juutalaisia ja syytti armeijan esimiehiä petoksesta Dreyfusiä kohtaan. Zolan toimien ansiosta Dreyfus sai uuden oikeudenkäynnin, jossa hänet kuitenkin todettiin uudelleen syylliseksi. Uuden tuomion jälkeen vuonna 1899 Dreyfus sai Ranskan tasavallan presidentiltä armahduksen. Vuonna 1906 hänen maineensa viimein puhdistettiin toteamalla hänen olevan syytön maanpetokseen, josta hänet oli aiemmin tuomittu. Pro gradu -tutkielmassani selvitän miten sanomalehti Wiipuri kirjoitti tapauksesta vuosina 1895–1906. Tutkimukseni rajautuu alkamaan vuodesta 1895, jolloin Wiipuri julkaisi ensimmäisen artikkelinsa tapaukseen liittyen. Päätän tutkimukseni vuoteen 1906, koska silloin Dreyfusin maine puhdistettiin ja Wiipuri kirjoitti viimeiset artikkelinsa tapauksesta. Tutkielmassani tarkastelen, minkälaisen kuvan Wiipuri tapauksesta antoi. Arvioin, oliko ote Dreyfusiä puolustava vai vastustava. Tapauksen tunteita herättävyyden kannalta on tärkeää pohtia, kirjoittiko Wiipuri maailmalta tulleista uutisista kriittisesti. Kiinnitän huomiota myös tyylillisiin asioihin kuten, millaisia sanavalintoja Wiipuri käytti ja ottiko se kantaa tapaukseen. Juutalaisvastaisuus liittyi tapaukseen voimakkaasti. Tutkin myös sitä, oliko Wiipuri-lehden artikkeleissa havaittavissa antisemitistisiä piirteitä. Lisäksi vertaan omaa tutkimustani Urban Fellmanin vuonna 1974 valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaan Dreyfusaffären I finländsk pressopinion. Tarkastelen, onko Wiipurin ja Fellmanin tutkimien pääkaupunkiseudun lehtien välillä ollut eroja. Tutkimukseni lähteeksi valitsin Wiipuri-lehden siksi, että Viipuri oli jo tuohon aikaan hyvin kansainvälinen kaupunki, jossa oli vakiintunut noin 250 hengen juutalaisyhteisö. Kaupungin kansainvälisen luonteen vuoksi Viipurin asukkaat olivat ehkä muiden kaupunkien asukkaita kiinnostuneempia maailmalla tapahtuvista asioista. Wiipuri-lehti löytyy digitoituna Kansalliskirjaston historiallisesta sanomalehtiarkistosta. Tutkimukseni perusteella voi sanoa, että Wiipurin linja oli Dreyfusiä puolustava. Wiipuri kirjoitti tapauksesta kriittisesti ja asiapohjalta. Wiipuri otti kantaa tapaukseen julkaisemalla suuren määrän tapausta koskevia artikkeleita, mutta vain paikka paikoin se antoi oman äänensä kuulua selvästi. Émile Zolan liittyminen tapaukseen oli Wiipuri-lehdessä merkittävää. Zolan yhteydessä Wiipurin kantaaottavuus myös lisääntyi. Wiipuri-lehdessä Dreyfusin juutalaisuus ei juurikaan tullut esille eikä siis voi sanoa, että juutalaisvastaisia piirteitä olisi ollut havaittavissa. Muutamassa artikkelissa juutalaisvastaisuus tuli esille, mutta artikkeleita ei voi tuomita antisemitistisiksi, koska Wiipurin linja Dreyfusin puolustajana oli tullut niin selväksi. Artikkelit on parempi tulkita niin, että Wiipuri halusi tuoda lukijoilleen tietoon sen, että juutalaisvastainen liike liittyi tapaukseen vahvasti. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että Wiipuri julkaisi lehdessään vain ne artikkelit, jotka kuvasivat Dreyfusin tapauksen suopeasti. Wiipuri-lehden ja pääkaupunkiseudun lehtien väliset erot painottuivat suureksi osaksi Dreyfusin tapauksen alkumetreille. Pääkaupunkiseudun lehdissä Dreyfusin juutalaisuus nostettiin esille varhain ja juutalaisvastaisia piirteitä oli havaittavissa useissa eri artikkeleissa. Pääkaupunkiseudun lehdet olivat tapauksen suhteen varautuneempia, kun taas Wiipurin linja oli toiveikkaampi. Pääkaupunkiseudun lehtien ote Wiipuriin verrattuna, oli enemmän sensaatio- ja skandaalihakuinen.