Browsing by Author "Zagai, Jasmina"

Tavoitteet. Monikielisyys on lisääntynyt merkittävästi Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Monikielisyyden lisääntyminen näkyy myös puheterapian asiakaskunnassa. Esimerkiksi Helsingissä puheterapiassa vuonna 2015 käyneistä lapsista 40 – 50 % oli monikielisiä. Monikielisillä ei tutkimuksissa ole todettu olevan suurempaa riskiä kielelliseen erityisvaikeuteen kuin yksikielisillä. Heitä kuitenkin ohjautuu puheterapeutin tutkimuksiin suhteellisesti enemmän ja heitä myös herkemmin ylidiagnosoidaan. Toisaalta monikielisten on todettu ohjautuvan puheterapeutin tutkimuksiin yksikielisiä myöhemmin ja aloitteen tulevan useammin päivähoidon kuin neuvolan taholta. Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kielellisten vaikeuksien merkkejä suomi toisena kielenä (S2) -lastentarhanopettajat ovat havainneet työssään monikielisillä lapsilla sekä pohtia, kuinka puheterapeutit voisivat auttaa näiden vaikeuksien tunnistamisessa. Menetelmät. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksää S2-lastentarhanopettajaa tai vastaavaa työtä tekevää varhaiskasvatuksen ammattilaista Helsingistä, Vantaalta, Kotkasta, Turusta ja Jyväskylästä. Tutkittavat hankittiin ottamalla yhteyttä edellä mainittujen kuntien varhaiskasvatuksen monikielisyys- ja kulttuuriasioista vastaaviin henkilöihin. Tutkittavilla oli kokemusta monikielisten kanssa työskentelystä yhdestä kahteenkymmeneen vuoteen. Aineisto kerättiin keväällä 2017. Haastattelut litteroitiin, ja ne analysoitiin Atlas.ti -analyysiohjelman avulla. Analyysin avulla aineistosta muodostui kuusi teemaa. Tulokset ja johtopäätökset. Haasteltavilla oli selkeä näkemys siitä, millaisia piirteitä he pitivät huolestuttavina ja puheterapeutin arviota vaativina. Tällaisia olivat muun muassa sanojen hidas omaksuminen, jo opittujen sanojen jääminen pois käytöstä, puheen huomattava epäselvyys, puheen ymmärtämiseen liittyvät vaikeudet sekä käyttäytymisen ongelmat. Haasteita kielellisten vaikeuksien olemassaolon määrittelylle muodostivat erityisesti riittävän toiselle kielelle altistumisajan määritteleminen ja lasten äidinkielen taitotason arvioiminen. Haastateltavat kokivat puheterapeuttien kanssa tehtävän yhteistyön pääasiassa hyvänä, mutta toivoivat erityisesti lisää mahdollisuuksia konsultoida suoraan puheterapeuttia sekä keinoja arvioida ja tukea monikielisten lasten kielellisiä taitoja.